Hyvä päivä

Tänään vedin hetken mielijohteesta jalkaani yhden tavoitefarkuistani. Ne meni. Ei ihan sujahtamalla, mutta menivät kuitenkin. Oli pakko kokeilla koko pino sen jälkeen ja motivaatio projektille nousi potenssiin sata sen myötä. Parin farkut taitaa jäädä jo käyttöön, jotkut siirrän kaappiin kilon tai parin päästä. Oli ihan huikea fiilis. Pitäisi ehkä ottaa jokunen kuva taas joskus, jos vaikka joku muukin muutoksen näkisi.

Mieheni on aivan ihana. Minulta ei kysytä koska olen menossa salille/urheilemaan, minulta kysytään "meetkö salille tänään vai huomenna": Tuntuu tosi hyvältä, että mies on niin kannustavasti tässä mukana ja että hän pitää positiivisella tavalla itsestään selvänä, että olen salille menossa. Sinne siis tänäänkin askeleeni veivät. Olen aika huonosti osannut mitään ohjelmia itselleni luoda, joten vanhoilla pohjilla mennään toistaiseksi. Tänään vuorossa alakroppa. Polvet ovat olleet hiukan paremmassa kunnossa, joten päätin kokeilla kestävätkö matolla juoksua. Ei ehkä kamalan viisasta, mutta tulipahan tehtyä. Jossain vaiheessa olisi ehkä ollut viisasta luovuttaa, mutta ajattelin, ettei kipu ole niin paha etteikö sillä selviäisi "maaliin" saakka. Sen jälkeen kävin vielä vesijuoksemassa muiden mummojen ja pappojen kanssa.

Herkut olen onnistunut toistaiseksi välttämään, mutta kaksi omenaviineriä huutelee keittiönpöydältä par'aikaa...

Missä olet, motivaatio?

Kauhusta kankeana aloitin aamuni hyppäämällä (okei, ehkä hieman vauhdikas ilmaisu, mutta jotenkin itseni siihen kuitenkin asettelin) vaa'alle. Tulos oli armollisempi kuin sen olisi pitänyt olla vime päivien jälkeen, joten siitä on hyvä jatkaa. Niin, jatkaa mitä? Ilmeisesti tätä lipsumisten sarjaa, josta alkaa jo hiipiä mieleen, että olen tainnut palata kokonaan entiseen: päivä on hikisesti yli puolen välin ja olen jo ehtinyt nautiskella suklaata, pizzaa ja suklaavanukasta. 

Mitä tapahtui sille hyvälle tsempille ja motivaatiolle, josta sain nauttia muutaman viikon? Mihin se hävisi ihan näin yhtäkkiä? Tavoitevaatteet eivät sovi päälle, vaaka ei näytä 65kg:aa eikä kunto ole missä toivoisin sen olevan. Kuka tai mikä siis huijasi tämän kropan - ja varsinkin mielen - kuvittelemaan, että projekti on ohi??? Ärsyttää. 

Kävin viime viikolla "työhaastattelussa". Tarkoitus on siis palata työelämään kesäkuussa ja ehdin jo laskeskella missä kiloluvuissa työn voisi aloittaa. Tällä menolla taidetaan mennä kolminumeroisissa luvuissa, jos jotain ei tälle motivaatiolle ja itsekurille tapahdu. 

Mistä te muut löydätte tsempin niihin päiviin, kun ei huvita? 

Mielenterveyttä salilta

Piti jo eilen käydä vähän hehkuttamassa täällä, mutta aika on kortilla ja se jäi. Mutta siis tämä nainen pääsi eilen pitkästä aikaa käymään salilla! Oli aivan huippu hienoa ja nautin ihan sairaasti. Kyllä se vaan on mun juttu. Siis sitten joskus. Tällä hetkellä ajankäytöllisistä syistä säännöllinen salilla käyminen on lähellä mahdotonta, mutta yritän taistella mahdottomuuksia vastaan ja ehkä jossain vaiheessa pääsen sinne useammin. Tämmönen yhden kerran töräys ei juurikaan mitään muuta painossa tai ulkonäössä, mutta  mielenterveydelle se teki todella hyvää.

Painon suhteen olo on jokseenkin samanlainen, kuin viikko sitten: tuskin mitään miinuksia saadaan, mutta olo on hyvä ja se on pääasia. Jossakin vaiheessa on varmaan alettava laskemaan kaloreita ja mietittävä, että millä taktiikalla painoa oikeasti tiputetaan. Mielessäni olen ajatellut, että helmikuun voisin vielä mennä "omillani", mutta maaliskuun alusta voisin sitten liittyä Keventäjiin. Palvelu on käsittääkseni aikalailla Kiloklubin kaltainen, mutta jotenkin vain se kiehtoo enemmän. Kenties siitä psykologisesta syystä, että kun vähän maksaa palvelusta, sitä tulisi ehkä käytettyä tehokkaammin? Mutta katellaan nyt ensin tuota painonkehitystä ja muutoksia, joita osaisin ihan itekseni tehdä ja mietitään jatkoja vasta sitten. Kaikkein mieluiten hankkisin itselleni ihan oikean PT:n, mutta valitettavasti äitiyspäivärahani eivät anna myöden.

Tavoitteita

Henkinen valmentautuminen elämäntaparemonttiin on kuumimmillaan. Uusi vuosi pärähtää käyntiin tuota pikaa ja siihen loppuvat tekosyyt. Olen tosin ajatellut ottaa varaslähdön ja ponkaista vaa'alle lähtölukemia hakemaan jo huomenna. Mittanauhan sijainnista sen sijaan ei ole mitään tietoa, joten ehkä alkulukemat tulevat pienellä liukumalla :). Motivaatiota on kuitenkin kerätty ja vanhat elämäntavat hyvästelty kokonaisella suklaalevyllä ja isolla annoksella nachoja. Tästä on siis hyvä ponkaista sinne vaa'alle.

Päivänä muutamana olen lukenut Dr. Phil:n "Painonpudotushaastetta". Hän kehottaa jäsentämään tavoitteensa ei vain yksinkertaisesti toteamalla mihin haluaa päästä, vaan sisällyttämällä lausekkeeseensa myös tavan jolla tavoitteeseen päästään. Tätä olen siis yrittänyt ajatuksissani kehitellä. Tämän hetken tavoite kuulostaa jotakuinkin tältä: 

Niin kauan kun imetän aion laihtua maksimissaan 0,5kg viikossa. Tähän tulokseen pääsen hylkäämällä roskaruuan, karkin ja epäterveelliset, paljon kaloreita sisältävät "herkut" ja lenkkeilemällä (joko vaunujen kera tai ilman) vähintään 3x/viikko noin 40min kerrallaan. 

Pyrin tekemään remonttini hitaalla temmolla opetellen muutoksen kerrallaan. Pyrin myös tekemään muutoksia pitäen mielessä loppuelämäni: teen vain sellaisia muutoksia, jotka olen valmis pitämään lopun ikääni. Paljon muutakin täytyy muuttua noiden herkkujen lisäksi, mutta siitä on hyvä lähteä. Uskoisin sen hetkellisesti riittävän painon pudottamiseen, vaikka pitemmällä aikavälillä se tuskin yksin riittää. Olen ymmärtänyt, että imettäessä puolen kilon tiputusvauhti on ok ja siksi yritänkin pitäytyä siinä enkä halua lähteä tavoittelemaan suuria tässä vaiheessa. Vauvaani en halua omilla tyhmyyksilläni enempää rasittaa. Tavoitteita ja niihin pääsyä mietin varmasti vielä moneen kertaan ja yllä olevaa lauseketta muotoilen uudestaan aina tarpeen niin vaatiessa, mutta tästä on hyvä lähteä. 

Ai niin. Pudotettavia kiloja on noin 20 ja aikarajan olen laittanut itselleni syksyyn, mutta sitä lisää kunhan saan ne lukemat huomenna otettua ja sen jälkeen laskettua laihdutuksen keston, jos tuolla puolella kilolla/viikko mennään.