Kasvisövereitä

Tällä viikolla olen siis merkkaillut syömisiäni Kiloklubiin. Toistaiseksi olen pysynyt ruodussa ja miinuksiakin on jonkin verran tullut. Farkut kertovat jonkinlaista muutosta kropassa tapahtuneen, mutta vaa'alla en ole pariin päivään käynyt. Niin työlästä kuin se merkkaileminen onkin, on se myös ollut kannattavaa. Olen huomannut mm., että "pelkään" syödä lounaalla tuhdimmin, koska siitä tulee vähän sellainen olo, että kun iltapuolesta mahdollisesti on nälkä, minulla ei ole varaa syödä sallittujen kaloreiden rajoissa. Tuloksena tästä on kasvisöverit lounaalla ja loppupäivä joko nälkää tai jotain kaloripitoisempaa tai molempia. Jonkinlaista tasapainoa täytyisi siis noihin annoksiin saada.

Tän päivän lounas: kalkkunaa ja kasviksia. 

Eroon plussista

Maanantain plussista suivaantuneena olen nyt muutaman päivän merkannut syömisiäni Kiloklubiin (reunahuomautuksena mainittakoon, että huomasin klubin painokäyrää katsoessani, että olen liittynyt palveluun 2008 ja painanut liittyessäni reilut 10kg vähemmän kuin nyt. Miten tässä näin on käynyt???). Vaikka herkut olen kiltisti jättänyt kaupanhyllylle, olen tainnut silti saada kaloreita viime aikoina yli oman tarpeen. Olen saattanut syödä kolmekin avokadoa päivässä ja kun noita kaloreita katsoo, niin kyllähän niistä aika pommin saa energiaa. Ruokien merkkaaminen palveluun vaatii aika paljon, mutta jos nyt edes jonkun aikaa saisi sen verran itsestään irti. Tänään ei juurikaan ole jäänyt miinuksia, mutta onneksi ei ole mennyt överiksikään. Kavereita oli käymässä ja oli jo etukäteen sovittu, että tilataan pizzat. Söin siis Kotzonen, joka oli vallan mainio valinta makunsa puolesta eikä kai ihan huonoin muutenkaan.

Lenkillä kävin myös ja vaikka vauhti ei päätä huimannutkaan, niin hiki tuli silti. Meidän kulmilla ei ainakaan ole näkynyt minkäänlaista auran tapaista ja tämän päivän myräkän jäljiltä lunta oli teillä ihan kunnolla. Ei siis aihetta nilkkapainoille :).

Plussaa :(

Niinhän siinä sitten kävi, että plussaa tuli viime viikkoon verrattuna. Ärsyttää. Olen yrittänyt miettiä syytä moiseen, mutta kai se vain on se klassinen: olen saanut enemmän energiaa, kuin olen kuluttanut. Herkuttelu oli mielestäni maltillista ja keskittyi keskiviikkoon. Hedelmiä tosin syön varmaankin "liikaa" ja niistä täytyy ruveta karsimaan. Varsinkin, kun taidan hedelmien suhteen olla napostelija. Rypäle menee suuhun joka kerta keittiössä käydessäni. Liikuntaakin viime viikolla tuli ihan tavoitteeni mukaisesti, mutta se ei nyt vain riittänyt. Pyrin siis laittamaan syömisiäni ylös Kiloklubiin ainakin muutaman päivän ajan ja katsoa, josko sieltä saisi jotain osviittaa siihen, mitä muutoksia pitäisi tehdä.

Lauantaina salilla käydessä käväisin myös saunassa. Nautin saunomisesta tosi paljon, mutta valitettavasti fibro ei siitä tykkää. Paikat särki illalla aikalailla ja yö meni pitkästä aikaa huonounisesti fibron takia. Toivoisin saavani sen hoitoon jotain vähän parempia ohjeita, kuin netin keskustelupalstat. Niiden antamaa vertaistukea ei sovi vähätellä, mutta siitä huolimatta haluaisin esim. fysioterapeutin ohjeita vaivan kanssa toimeentulemiseen ja kivuttomuuden maksimoimiseen.

Tästä ei voi mennä kuin ylöspäin. Toivottavasti teillä muilla on ollut parempia viikon aloituksia!

Mielenterveyttä salilta

Piti jo eilen käydä vähän hehkuttamassa täällä, mutta aika on kortilla ja se jäi. Mutta siis tämä nainen pääsi eilen pitkästä aikaa käymään salilla! Oli aivan huippu hienoa ja nautin ihan sairaasti. Kyllä se vaan on mun juttu. Siis sitten joskus. Tällä hetkellä ajankäytöllisistä syistä säännöllinen salilla käyminen on lähellä mahdotonta, mutta yritän taistella mahdottomuuksia vastaan ja ehkä jossain vaiheessa pääsen sinne useammin. Tämmönen yhden kerran töräys ei juurikaan mitään muuta painossa tai ulkonäössä, mutta  mielenterveydelle se teki todella hyvää.

Painon suhteen olo on jokseenkin samanlainen, kuin viikko sitten: tuskin mitään miinuksia saadaan, mutta olo on hyvä ja se on pääasia. Jossakin vaiheessa on varmaan alettava laskemaan kaloreita ja mietittävä, että millä taktiikalla painoa oikeasti tiputetaan. Mielessäni olen ajatellut, että helmikuun voisin vielä mennä "omillani", mutta maaliskuun alusta voisin sitten liittyä Keventäjiin. Palvelu on käsittääkseni aikalailla Kiloklubin kaltainen, mutta jotenkin vain se kiehtoo enemmän. Kenties siitä psykologisesta syystä, että kun vähän maksaa palvelusta, sitä tulisi ehkä käytettyä tehokkaammin? Mutta katellaan nyt ensin tuota painonkehitystä ja muutoksia, joita osaisin ihan itekseni tehdä ja mietitään jatkoja vasta sitten. Kaikkein mieluiten hankkisin itselleni ihan oikean PT:n, mutta valitettavasti äitiyspäivärahani eivät anna myöden.

Tunnustus ja muuta sälää

Vertaistukijani Marjatta M oli antanut minulle tämän suloisen tunnustuksen. Kiitos siitä! 

Tunnustus kulkee loistavissa blogeissa, joilla on alle 200 lukijaa ja tuohon kategoriaanhan omani varsin selvin luvuin kuuluu :). Annan siis tunnustuksen eteenpäin Mariannille, M:lle ja J.B:lle. Eihän nuo nyt kaikki aivan uusia blogeja ole, mutta tunnustus on aina paikallaan, joten siinä se meni. 

Tämä viikko tuntuu olevan tähän mennessä vaikein monellakin tavalla. Kuopus on edelleen aika räkäinen ja kun tyhmyyksissäni lähdin poikien kanssa käymään ulkosalla alkuviikosta, räkä ja tuhina lisääntyivät seuraavaksi yöksi ja nyt sitten odotellaan täällä pilvilinnassamme (=7. kerroksessa) kuopuksen totaalista paranemista ja jätetään riskin ottamiset sikseen. Itekseni olen sitten käynyt kaupassa ja joku ilta ihan oikealla lenkilläkin illalla miehen tultua kotiin, mutta kaipaan jo ulkoilmaan ja vaunulenkille. Kotijumpan vedin alkuviikosta kerran, mutta muuten olen senkin suhteen ollut hieman laiska. Tai no, laiska on väärä sana. Jumppaaminen on vain ollut haasteellista, kun pojat ovat nukkuneet päikkärinsä eri aikaan ja jompi kumpi on koko ajan jaloissa pyörimässä. Ja nyt kun ehkä toisen kerran tämän viikon aikana nukkuvat samaan aikaan, jumppaanko minä? No en, minä bloggaan siitä, miten en jumppaa :D. 

Syömisten suhteen viikko on ollut haastava. Ei muuten, mutta mielitekoja on enemmän kuin aikaisemmin. Keskiviikkona söin suklaata ja vähän karkkia, mutta oikeastaan se ei maistunut siltä miltä odotin sen maistuvan. Karkit oli aivan kamalan makeita enkä voi käsittää, miten vedin niitä vielä vähän aikaa sitten kaksin käsin ja kilokaupalla. Niin, ja samaan aikaan tiedän, että jos alkaisin syödä niitä päivittäin, tottuisin makuun ja makeuteen hyvinkin nopeasti. Enemmän tällä viikolla on kuitenkin ollut mielihaluja, joiden alkuperää en oikein osaa paikallistaa. Osittain saattavat johtua menkoista. Niiden aikaan olen ennenkin himoinnut kaikkea makeaa ja roskaa. Toisaalta nämä himoni saattavat johtua myös siitä, että elämässä on tällä hetkellä niin paljon kysymysmerkkejä, joita en osaa ratkaista ja joiden ei ehkä ole aikakaan tulla ratkaistuksi juuri nyt. Mahtanenko siis yrittää ratkaista tuota epävarmuutta ja muuta asiaan liittyvää tunnemylläkkää syömällä? Toistaiseksi en kuitenkaan ole "langennut". Pikapyrähdys vaa'alla näytti tänään kuitenkin 600g enemmän, kuin maanantaina, joten jotain olen tankannut :(. 

Vaa'alla käyty

Pikapäivitys lasten tuhistessa päikkäreillään... Eilen vielä epäilin, että viikosta tuli plussia, mutta toisin kävi. Vaaka yllätti iloisesti näyttämällä 900g vähemmän kuin viikko sitten. Pari kiloa enää ja olen 70-luvulla :D.

Kaiken kaikkiaan viikko oli ihan jees. Harmina tosin flunssa, joka sotki oman elämäni viime viikolla ja kuopuksen elämän tällä viikolla. Ulkona on ihana ilma, mutta sen verran oli rohinainen meidän yö, että taidetaan parannella flunssat sisätiloissa ihan kunnolla ennen kun uhmataan pakkasta. Illalla voisin yrittää itekseni käydä jonkinmoisella lenkillä, jos tilanne sen vain sallii. Mies on ihanan kannustava ja sanoo aina, että voin hyvin käydä lenkillä tai vaikka uimassa (jokohan se uikkari kohta mahtuis päälle...?) illalla, kun hän on tullut töistä, mutta jotenkin tunnen siitä syyllisyyttä ja niin lenkit jää helposti tekemättä. Huomaan ajattelevani, että koska mies on ollut koko päivän töissä, en "kehtaa" jättää lapsia sille hoidettavaksi. Tiedän, ihan kahjo ajatus. Ja niin se on miehestäkin. Katotaan siis, josko tänään uhmaisin syyllisyyttä ja suuntaisin ulkoilemaan illan tullen.

Ruokailujen suhteen en edelleenkään ole olut kovin tiukka muuten, mutta herkkuihin en keskiviikkoa lukuunottamatta koske. Kasviksia ja vihanneksia menee reippaasti ja olo on sen suhteen mitä loistavin. Huomaan, että aika usein jätän jotenkin luonnostaan hiilareita vähemmälle aterioille ja kun se näyttää tapahtuvat noin luonnostaan, annan sen tapahtua. Aamulla tosin syön edelleen puuroa ja lähes joka päivä menee ruisleipää tai joskus vaihtoehtoisesti jotain vaaleeta täysjyväistä, mutta pastat ja riisit olen näköjään enimmäkseen ohittanut. Tähän asti homma on tuntunut lähes helpolta ja erittäin palkitsevalta. Tästä on hyvä jatkaa taas seuraavaan viikkoon.

Laiska lauantai

Eilinen oli lepopäiväksi pyhitetty ja lepopäivänä se pysyi. Siis liikunnan suhteen. Illalla kävin kaverini luona tapaamassa toista kaveriani, joka sattui olemaan kaupungissa, ja kun jo ennakkoon tiedotin remontoivani elämäntapojani ja tulevani porkkanoiden ja dipin kanssa, pöydän antimet oli varsin remonttiini sopivaa. Pähkinöitä meni ehkä muutama liikaa ja tomaatti-fetasekotus oli hieman liian hyvää, mutta verrattuna vastaavanlaisiin tilanteisiin ennen remontin alkua selvisin mielestäni hyvin.

Tämä päivä on sitten mennyt harakoille ihan muuten vaan. Jostain syystä kaurapuuro ei pitänyt nälkää paria tuntia pidempään, mutta onneksi kaapista löytyi porkkanoita, kukkista ja dippiä. Kaupassa kipaisin pikaisesti kävellen, mutta siinäpä se päivän liikuntasaldo. Ruuaksi tein uuniperunoita kinkku- ja lohitäytteillä ja vaikka salaattia olikin runsaasti lautasella, niin veikkaan ettei tuo annostelu ihan onnistunut. Iltapalana meidän perheen herkkuruokaa, joka pitäisi varmaan jättää välistä: uunipuuroa. Se on niin sairaan hyvää ja tosi helppo tehdä, joten meillä sitä on aika usein.

Vähän harmittaa, etten ole selviytynyt ulos tänään sen enempää, mutta turha kai sitä enää on murehtia. Sain kuitenkin imuroitua ja pestyä keittiön lattian, mikä oli todellakin tarpeen, joten ihan en kuitenkaan ole laakereillani löhönnyt. Jotenkin on sellainen sisäinen kutina, että vaikka herkut ovatkin jääneet syömättä ja alkuviikolla jaksoin ja kykenin tsemppaamaan liikunnankin suhteen, tämä viikko menee plussalle. Olisi varmasti hyödyllistä ottaa käyttöön vaikkapa Kiloklubi ja merkkailla ylös syömisiään, jotta pääsisi/pysyisi kaidalla tiellä annoskokojen suhteen, mutta se tuntuu jotenkin niin työläältä. Ehkäpä vielä jonain päivänä.

Kevättä ilmassa

Nuhanenän elämä ei ole hellittänyt, mutta en mitenkään voinut vastustaa kiusausta lähteä pienelle lenkille, kun oli niin mahtava sää. Heräävä aurinko luo toivoa kevään saapumisesta. Käyntiin siis asioilla vaunuillen. Kävelyyn meni noin tunti ja hikipäässä olin sitten kaupoilla. Tosi fiksua. Huomiseksi on luvattu kireää pakkasta, joten olkoon huominen ihan vain vapaapäivä kaikesta liikunnasta.

Minä pitkänä ja laihana :)

Hankea riittää ja aurinko on vielä aika alhaalla,
mutta kyllä tuossa jo on lupaus keväästä!!!

Reissusta palattuamme tein itelleni kasvissosekeittoa, josta tuli viime syksynä ihan mun lempparijuttu. Kukkakaali-parsakaali-porkkana -pussillinen kattilaan ja keitetään kypsäksi. Soseutetaan ja heitetään ruokakermat perään. Nopea, helppo ja tosi hyvä. Ulkonäkö tosin on sen verran graavi, että säästän kuvilta :).

Päivälliseksi kanaa ja kasviksia. Ostin kanat maustamattomana ja heitin niihin currya ja paprikaa ja hiukkasen suolaa. Perään punanen paprika, sipuli, muutama pikku tomaatti ja parsakaali. Tosi hyvää tuli.

Miten tää ei kuvassa näytä yhtään niin
herkulliselta kuin siellä kattilassa???

Nyt niistän nenäni ja menen odottelemaan huomista vapaapäivääni.

Duhadedä myytinmurtajana

Eilen oli kurkku ihan vietävän kipeä, tänään on vuotanut nenä. Pikku nuhanenä siis selvisi suht vähällä, mutta isompi ei onnistunut täysin tautia välttelemään. Tauti saattaa tosin olla peräisin ihan omasta tyhmyydestä: olin hikilenkin jäljiltä aika kylmissäni yhtenä iltana, mutta mitenkään en sitten saanut lisättyä vaatetusta. Joka tapauksessa, kipeenä ollaan. 

Kipeydestä johtuen eilinen päivä meni liikkumisten suhteen ihan harakoille. Kipeän kurkun kanssa kun ei huvita just liikahtaa mihinkään. Leikin myös myytinmurtajaa ja onnistuin murtamaan myytin salaattilounaan jälkeisestä naposteluiltapäivästä. Tein siis tonnikalasalaattia, jossa oli mun mielestä kokoa ja täytettä ihan riittämiin. Energiaa jäi kai silti liikaa puuttumaan, koska snackasin ihan koko iltapäivän. Onneksi koti on aikalailla tyhjennetty herkuista ja sen sellasista, mutta kyllä noista terveellisistäkin jutuista kaloreita saa. Näin sanoo siis nimimerkki "koukussa avokadoihin"... Mussuttamisen tarve päättyi päivälliseksi tekemääni broileriborssikeittoon. Yritän siis opetella muistamaan, että salaattilounaat on syvältä :). 

Koska eilen en juurikaan mihinkään liikahtanut (no joo, kävin vähän kaupoilla illalla, mutta eihän sitä lasketa), tänään olenkin sitten liikkunut vähän enempi. Tein rasvanpoltto-ohjelman dvd:ltä ja sen jälkeen käytiin vielä lasten kanssa kävelyllä. Toi dvd on osoittautunut huippujutuksi, vaikka edelleen koenkin olevani varsin kömpelö ja vailla minkäänlaista koordinaatiokykyä. Onneksi me asutaan sen verran korkealla, että ikkunoista ei kukaan voi nähdä sitä mun koikkelehtimista :). Esikoinen heräsi loppuvenyttelyn aikana, mutta sain silti reilut puoli tuntia liikuntaa ja noin puoli litraa (minäkö liiottelisin? En kai sentään) hikeä tuloksena koikkelehtimisesta. Kävely ei ollut ihan niin reipasta, kun normipäivänä, mutta siitäkin tuli kuitenkin noin 35 min. ja ilman hikeä ei selvitty lenkistäkään. Nenää vaan piti niistää jatkuvasti ja muutenkaan olo ei ollut ihan paras mahdollinen. 

Tänään on myös ollut viikon sallittu herkkupäivä. Suklaata söin vähän ja pienen pussin hedelmäkarkkeja myös, mutta korvapuusti, jota vielä eilen himoitsin ihan hirmuisesti, vaihtui rukiisiin karjalanpiirakoihin. Illalla tein mustikkalettuja Ilona-liitteessä olleella ohjeella. Nameja olivat, eivätkä varmaan ihan kamalan huono valinta, kun ne kuitenkin tehtiin täysjyväjauhoista. Tein myös samaisessa liitteessä olleita suklaakeksejä, mutta ei tee heikkoakaan jättää niitä miehen syötäviksi :). 

Viikkokatsaus

Toka viikko takana, eikä tehnyt heikkoakaan. Aiempiin laihdutusyrityksiin (joita siis on takan monta hamasta teini-iästä saakka) verrattuna huomaan ajattelussani jotain erilaista. Enää en esim. punnituspäivänä vaa'alla käynnin jälkeen hyökkää välittömästi syömään kaikkea "kiellettyä", kuten joskus tein. Muistan joskus vuosia sitten olleeni Painonvartijoissa ja aina maanantai-iltana punnistuksen jälkeen lankesin ihan järkyttävään ahmimiseen. Tällä kertaa olen pyrkinyt olemaan sallivampi ruokien suhteen ja tekemään hommia jotenkin rennommin ja näin kahden viikon tiukalla kokemuksella voin sanoa, että tähän asti se on toiminut. Opettelen siis kuuntelemaan kehon viestejä ja syömään nälkääni. Kasviksia olen lisännyt huomaamattani aika runsaasti ja voisin kuvitella sen olevan pysyvä muutos.

Viime viikolla pääsin rimaa hipoen liikuntatavoitteeseeni. Lauantai-iltana kävin kunnon hikilenkillä ja se tuntui älyttömän hyvältä. Mikäli kunto ja paikat vaan antaa periksi, voisin kuvitella aloittavani jonkinlaisen juoksukoulun, kunhan lumet sulaa ja kevät tulee. Siihen asti siis mennään lenkkilinjalla. Viime viikolla tein myös yhtenä päivänä dvd:n ohjauksessa rasvanpoltto-ohjelman ja vaikka jälleen kerran huomasinkin minulta puuttuvan sellaisen perustaidon kun koordinaatiokyky, lihakset oli tulessa seuraavana päivänä. Kertonee enemmän rapaisesta kunnostani kuin ohjelman rankkuudesta. Täältä on hyvä nousta.

Tämän päivän vaakalukema oli 82,9kg. -900g siis. Enää lievästi lihava - yippee!

Lauantaijorinoita

Se olis sitten taas lauantai. Aamu alkoi parilla avokadoleivällä - olen nykyisin ihan nalkissa avokadoihin niiden runsaista kaloreista huolimatta - ja pitkästä aikaa teellä. Muita laihdutusblogeja lukiessa olen huomannut monien syövän aamuisin ihan rehellistä kaurapuuroa. Päätin sitä itsekin muutamana aamuna kokeilla ja täytyy kyllä myöntää, että siitä saa kivasti potkua päivään ja pitää nälän poissa pitkään. Mies syö ryynit ihan vaan ryyneinä ilman mitään keittämisiä ja vannoo sen nimeen, että pitävät nälän poissa puuroakin paremmin, kun turpoavat vielä mahassa, mutta niiden maku ei vain allekirjoittanutta viehätä. Puuro puurona siis. Tänään nuo hiutaleet vaan sattuivat olemaan loppu, joten mentiin ihan vain perinteisesti leivällä.

Viikonloput on siitä ihania, että mies yleensä antaa mun nukkua aamuisin. Niin tänäänkin. Nousin syöttämään esikoisen, mutta sujahdin sen jälkeen takaisin sänkyyn ja pari tuntia meni niin, että vilahti. Nyt on olo paljon energisempi ja kun vielä lapsetkin nukkuu päikkäreitä, elämä hymyilee :). 

Lounaaksi mies teki tonnikalapastaa ja omalle lautaselleni kasasin sen lisäksi ison annoksen kasviksia. Ja parsakaalin päälle tietty nokare ihan oikeeta voita. Nam!

Näitä laihdutusblogeja selatessani olen havainnut monien bloggaajien olevan kahden lapsen äitejä. Mistähän se johtuukin, että juuri kahden lapsen jälkeen iskee huoli omasta terveydestä ja motivaatio tehdä asialle jotain? Joskus luin/kuulin jostain sanonnan, jonka mukaan "ensimmäisessä raskaudessa ei malta odottaa pääsevänsä käyttämään äitiysvaatteita, toisessa raskaudessa toivoo pääsevänsä mahdollisimman pitkälle ilman niitä ja kolmannen raskauden aikaan äitiysvaatteet ovat pysyvästi arkikäytössä". Pelottava skenaario, jonka vuoksi olenkin siirtänyt kaikki äitiysvaatteet pois kaapistani, vaikka osa niistä saattaisi edelleen tuntua aika mukavilta.

Viikon liikunnat on menneet vähän niin ja näin johtuen pienestä räkänokasta, jota ei ole viitsinyt ehdoin tahdoin viedä ulos, mutta jospa tänään pääsisi vaikka sauvailemaan ihan itsekseen. 

Herkuttelua

Eilinen herkkupäivä sujui oikeastaan paremmin, kuin odotin. Ajattelin etukäteen, että kun annan itselleni luvan herkutella, vedän suklaata kaksin käsin, mutta toisin kävi. Maistoin toki parin palan verran edellispäivänä tekemääni brownieta, mutta mitenkään överiksi homma ei mennyt. Kaupassa käydessä mukaan tarttui Fazerin sininen patukka. Jep, ei koko levyä, kuten olin kuvitellut tapahtuvan. Enkä sitä patukkaakaan vetänyt yhdeltä istumalta, vaan se kesti useamman tunnin, mikä on tooooooooosi harvinaista mulle. Siinä karkkihyllyllä alkoi vaan tuntua siltä, että jos kilojen karistamiseksi tekee paljon työtä ja näkee vaivaa, niin sitä ei kannata tuhota suklaalla. Liikkumaan ei sen kummemmin eilen ehditty, kun käytiin lasten kanssa katsomassa ystäväni pariviikkoista vauvaa.

Tämä päivä puolestaan on täynnä koettelemuksia jo nyt. Esikoinen on kiukkunen kuin ampiainen ja aika räkäinenkin. Nukkui vielä sen verran huonosti, että koko aamu on nyt ollut kitinää ja parkunaa täynnä. Äidin hermo on hiukan kireällä ja jos suklaata taloudessamme tällä hetkellä olisi, vetäisin sitä urakalla.

Ihan vaan arkea

Talvi jatkuu jälleen. Jotenkin salaisesti toivoin ja kuvittelin, että viime viikon vesisateet jatkuu hamaan maaliskuuhun asti ja pakkanen ja lumi on tältä talvelta ohi. Väärin. Tänään sitä lunta taas saatiin. Lähdettiin lasten kanssa ulkoilemaan (=kärryajelulle) ja minkään sortin lumisadetta en siinä vaiheessa havainnut. Sade kuitenkin saavutti meidät ja sen verran sakeasti töhnää alas tippui, että ihan sai töitä tehdä, jotta tuplien kanssa eteenpäin pääsi. Käytiin kuitenkin Tarjoustalossa tarjousten perässä ja vaikka mulla on sekä välivaihevaatteita että tavoitevaatteita kaapin täydeltä, lankesin vielä yksiin välivaihefarkkuihin (koko 42) sekä yhteen välivaihepaitaan. Vaatteita en kaupassa sovittanut, kun se on hieman hankalaa nykyisellä kauppakokoonpanollamme, mutta kotona ne tietenkin heti vedin päälleni. Farkkujen vyötärö on ihmeellisen isoa mallia, koska vyötäröstä ne menis nyt jo, mutta reidet ja pohkeet onkin sitten toinen juttu. Mutta onpahan taas tavoitetta. Paita oli kokoa L ja yllärikseni se on nyt jo ihan pidettävä, kunhan vaan sattuu semmonen meno, johon ei tarvitse varustautua imetysvaatetuksella. Positiivinen päivä siis :).

Lenkkikaverit :).

 Lounaaksi toissapäiväiset lohen jämät, kasviksia ja salaattia. Päälle otin vielä pari palaa ruisleipää margariinilla ja juustolla päällystettyinä. Päivälliseksi kanaa ja kasviksia. Leivoin myös Brownieseja ystävälleni, jonka vauvaa olen huomenna menossa katsomaan. Normaalisti olisin vetänyt tummaa herkkua jo noin puoli pellillistä, mutta nyt maistoin vain reunasta sen verran, että tiedän leipomuksen olevan kohtuullista muille vietäväksi. Olen ylpeä itsestäni. Asiassa saattaa tietysti auttaa se tosiasia, että huomenna on keskiviikko ja keskiviikko on herkkupäivä :). Mitenkään pakonomaisesti en kuitenkaan herkkuja ajattele ja toivon, että herkuttelu ei maistu siltä, miltä luulen sen maistuvan. 

Lounas ja erittäin likainen joulupöytäliina.

Eka viikko takana

Niin se meni, eka viikko elämäntaparemottia. Jotkut asiat menivät helposti, jotkut asiat pitäisi varmaan tehdä toisin ja jotkut asiat vaativat vielä vähän opettelua ja totuttelua.

Hyvin meni liikunta. Tavoitteena oli käydä viikon aikana vähintään kolme kertaa reippaalla kävelyllä joko vaunuillen tai ilman ja näin myös tapahtui. Huonosta kunnosta kertonee se, että hien saa pintaan aika vähällä ja sykekin nousee kivasti, mutta tästä mennään ylöspäin ja eteenpäin. Tässä elämäntilanteessa minun olisi turha edes haaveilla salilla käynnistä monta kertaa viikossa, vaikka sitä oikeastaan janoaisinkin, joten yritän pitää tavoitteet realistisina. Yllärikseni löysin hyllystäni muutaman dvd:n, joita ehkä voin tässä kohtaa hyödyntää, joten niiden kimppuun käyn, kunhan kerkiän.

Vaikka osa syömisistä menikin hyvin, on sillä saralla vielä vaikka kuinka paljon tekemistä. Viikon pohjanoteeraus löytyi lauantaina, jolloin päädyimme tilaamaan ruokaa läheisestä pizzeriasta. Valintani osui leipäkebabiin, joka ei varmaankaan ollut se paras mahdollinen tässä kohtaa. Vaikka valinta ei ollutkaan paras mahdollinen, olen ylpeä itsestäni siinä, että söin annoksesta "vain" puolet ja lopetin, kun tunsin oloni mukavasti kylläiseksi. Näin en olisi aiemmin toiminut. Lauantaina kävin myös tapaamassa ystävääni lentokentällä hänen lähtiessä taas pitkäksi aikaa pois kotomaasta. Siellä sitten istuimme kaffilla ja tämä rouva veti bagelin tuorejuustolla. Kaloreiden määrä oli varmasti isompi, kuin kehtaa edes ajatella... Mutta juu, opetteluahan tämä on ja jos en muuta ole oppinut, niin ainakin sen, että kannattaa valmistautua etukäteen henkisesti tuommosiin kahvihetkiin ja miettiä jo etukäteen mahdollisia terveellisiä vaihtoehtoja.

Ruuan suhteen olen aika pihalla noista erilaisista ravintoaineista ja muista. Todennäköisesti saan aivan liikaa energiaa hiilareista ja aivan liian vähän proteiineista. Siihen siis lienee tarpeellista keskittyä enemmän. Tarkoituksella olen jättänyt kaloreiden laskemiset sikseen, kun siis todellakin imetän enkä haluaisi lapseni kärsivän mamman heikoista valinnoista. Tiedän, että jos alan kaloreita kovasti kyttäämään, niin hairahdun siihen aika täysillä ja se ei välttämättä ole tässä kohtaa hyvä juttu.

Niin tai näin, vaaka näytti tänään 83,8kg. 1,5kg vähemmän kuin viikko sitten siis. Bmi näyttää olevan 30,05. -Olen puolen kilon päässä lievästä lihavuudesta!

Kipua, liikuntaa ja syömisiä

Viime yö meni lähinnä valvoessa, joten silmät söpösti harittaen tässä yritän saada aikaan muutaman lukukelpoisen rivin. Mainittakoon, että valvomisen syy löytyy ihan tästä omasta, krempasta kropasta. Särki niin vietävästi ja niin joka paikkaa. Kun sitten jossakin vaiheessa sain vihdoin unen päästä kiinni, nuori herra tiedotti olevansa vailla ruokaa. Mitenkäs se valvominen taas vaikuttikaan painoon? Eikö siitä ole tutkimuksiakin tehty ja todettu, että valvominen saa aineenvaihdunnan omille raiteilleen ja nuo raiteet eivät johda painon putoamiseen? Tähän siis vetoan, jos paino ei putoa :). Tekosyy #113 tai jotain.

Iltapuolesta käytiin porukalla Ikeassa. Mentiin siis ihan kävellen, kun nurkilla asutaan. Jos hikipäässä kävelee, matka taittuu noin 20 minuutissa. Tänään ei ihan niin kovaa menty ja mies vielä lykki rattaita menomatkan, mutta tulomatkan jälkeen olin sen verran hikinen, että päätin tämän lenkin vastaavan viikon yhtä lenkkiä. Kaksi siis kasassa, joten saatan jopa päästä tavoitteeseeni tällä viikolla. Ensi viikolla koittaakin sitten arki kun mies palaa isyysvapailta töihin ja me voidaan pikkusällien kanssa kehittää taas omat rutiinimme, joihin saattaa kuulua hieman enemmän rataskävelyitä. Mutta se jääköön ensi viikkoon.

Tänään olen myös pohtinut syömisiäni ja sitä, mistä energiani saan. Syön ihan järjettömän määrän hedelmiä, jos niitä vain on saatavilla. Tänään on uponnut aika määrä viinirypäleitä ja klementiinipussikin alkaa vaikuttaa huolestuttavan tyhjältä. Proteiinit taas ovat aikalailla minimissään. Karjalanpaistia päivällä ja juustoa ja kinkkua leivän päälle välipalalla. Jos kuulolla on joku, jolla on vinkkejä helppoon tapaan/keinoon lisätä tuota proteiinia ja proteiinista saadun energian osuutta, otan vinkkejä varsin mielelläni vastaan. Tähän ruoka-aine asiaan minun olisi ehkä syytä muutoinkin perehtyä hieman paremmin, jotta osaisin tehdä terveellisiä muutoksia.

Valintoja

Miehen pitäessä isävapaita ja nuoren herrankin nauttiessa osan ruuastaan pullosta päädyin tänään alennusmyynneille. Tekosyynä reissulle käytin sauvojen jääterien puutetta, jonka vuoksi sauvakävely on hieman haastavaa näillä jäätiköillä, mutta toki oli muutenkin kiva päästä hetkeksi itsekseen liikenteeseen. Sovin myös lounastreffit ystäväni kanssa, joten kivaa oli tiedossa. 

Tämän päivän aiheeksi valikoitui sitten valinnat. Olin valmistautunut tuohon lounaaseen jo etukäteen miettimällä mahdollisista vaihtoehdoista itselleni sopivimman ja niimpä lounaamme tapahtui Subwayssa. Kun ravintolavalikoima kattoi kiinalaisen, pizzerian ja perusmäkkärin tuon Subin lisäksi, arvioisin onnistuneeni valinnassa varsin kohtuullisesti. Grillattu kana kasviksilla hujahti siis lounaaksi ja hyvää oli. Muutenkin olen ajatellut, että olisi syytä tehdä lista paikoista, joissa voisi syödä hieman huolettomammin ihan vain siltä varalta, että kun nälkä liikenteessä ollessa iskee, liian usein päädyn kaloripommiruokaa syytäviin pikapaikkoihin. Samainen ajatustyö lienee paikallaan ihan vain yleisesti väipaloja miettiessä. Varsinkin silloin, kun välipalaa tarvitsee kodin ulkopuolella. Kauppaan mennessä huomasin jälleen tänään, miten helposti jalat vievät kohti suklaahyllyä ja miten kroppa odottaa sitä hetkellistä energiahumahdusta, jonka se on tottunut suklaasta saamaan.

Onnistuin kuitenkin kytkemään automaattiohjauksen pois päältä ja ihan tahdonvoimalla ohjasin itseni pähkinähyllylle. Hyvä minä siis. 

Alennusmyynnistä mukaan jäi sukkia ja urheilurintsikat. Vähällä (ja tarpeellisella) päästiin siis. Jotenkin vain en motivoitunut oikeastaan edes vaatteita katselemaan, kun tarkoitus on pienentyä nykyisestä ja tavoitevaatteita on hyllyt piukassaan ihan jokaiselle vaiheelle. Sitä paitsi fiilistelen jo nyt sillä ajatuksella, että pääsen ostamaan kesäksi sitten pienempiä vaatteita ja kokemaan sen huuman. Sitä odotellessa siis. 

Jääpiikit jäivät saamatta. Mikään kolmesta urheiluliikkeestä, joissa poikkesin, ei niitä tarjonnut :(. 

Suklaanhimoa ja selviämistä

Loskaa riittää edelleen ja minä jo elättelen toiveita aikaisesta keväästä ja sulista lenkkimaastoista. Toisin taitaa kuitenkin käydä mikäli sääihmisiin on yhtään luottamista ja parasta olisi vaan hankkia kunnon kumisaappaat ja varautua ikuiseen loskaan. Ai niin, semmosia saappaita ei ole keksittykään, joihin mun pohkeet menee. Miten ihmisellä voikin olla niin isot pohkeet??? Lihasta se tuskin kaikki on, mutta voiko läski kertyä niinkin eriskummalliseen paikkaan?

Tänään ei siis lenkkeilty. Syömisten suhteenkin olen pystynyt olemaan muuten ihan normilinjalla, mutta ne turhat herkut olen karsinut. Kauppareissulta palattuani nälkä oli kiljuva. Tämä johti minut miettimään sitä, miten paljon energiaa oikeasti olen suklaasta saanut. Ennen kauppareissulta palattuani maha on ollut suloisesti täynnä ja suklaalevyn kääreet on voinut sujauttaa talon nurkalla olevaan roskikseen. Siis viimeistään siihen. Oikeastaan muuta makeaa ei viime aikoina ole tehnytkään varsinaisesti mieli, mutta suklaata on uponnut enemmän kuin oma osuuteni. Niin, ja vaikka sitä muuta makeaa ei ole varsinaisesti tehnyt mieli, on sitä silti mennyt. Turha kai näillä mitoilla ja kiloilla on yrittää väittää, että ihan vaan salaatilla elän.

Jotta nämä makean syömiset pysyisivät edes jollainlailla kurissa, olen päättänyt pitää viikossa yhden herkkupäivän. Normaalisti se olkoon keskiviikko, mutta tällä viikolla jääköön herkut syömättä. Mitään suklaaövereitä ei ole jatkossakaan tarkoitus vetää, mutta totaalikieltäytyminen ei ole tähän asti minulta onnistunut, joten ajattelin kokeilla jotain uutta. Siinä vaiheessa, kun sitä suklaata tekee mieli, päätän, että ostan sitten herkkupäivänä ja ainakin tänään se auttoi minua pääsemään suklaanhimosta yli. Yleensä pelkkä suklaan ajatteleminen johtaa ajatusten kierteeseen, jossa mietin minkälaista suklaata ostan, miltä se tulee maistumaan, mistä sen ostan ja miten sen syön. Tänään olen välttynyt tuolta kierteeltä ihan vain sillä ajatuksella, että tänään sitä asiaa ei ole tarvis miettiä. Toivon tämän muutoksen olevan pysyvä :).

Loskalenkillä

Kykittyäni pyjamassa pitkälle iltapäivään ajattelin päivän valuvan hukkaan ja niimpä ehdotin miehellä piipahdusta ulkoilmassa. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että otan esikoisen mukaan ja lähden happihyppelylle ja mies jää pikkuveijarin kanssa sisälle. Varsin viisas ratkaisu näin jälkikäteen ajatellen. Loskaa oli noin puoleen polveen saakka ja tulin tunnin reissultani kotiin hikisenä, punaisena, nälkäisenä, mutta kovin hyväntuulisena. Meidän tuplilla tuossa säässä ei vain kauhean tehokkaasti oltaisiin päästy eteenpäin ja vaunuvalintakin meni siis ihan nappiin. Vuoden ensimmäinen päivä takana siis ja sen myötä myös vuoden ensimmäinen lenkki. Myös syömiset ovat menneet kohtuullisesti. Tuntuu hyvältä.