Skeptisen kokeilun tulos

Neljä viikkoa sitten aloitin 5:2 -kokeilun sillä ajatuksella, että noudatan sitä neljä viikkoa ja katson mitä tapahtuu. Tänään oli siis totuuden hetki ja tulos oli tällainen: vaaka näytti -2,4kg ja mittanauha vyötärön kohdalta -3,5cm. Kokeilun alku oli hankala, mutta loppujen lopuksi paastopäivät ovat menneet yllättävän helposti. Nälkä ja ruuan himo tulee yleensä vasta iltapuolella ja kun on jo siihen asti selvinnyt, ei hyvää päivää kannata pilata ylittämällä päivän kaloreita :). Kun sain vielä herkuttelun kuriin, homma parani entisestään ja aion jatkaa ainakin toistaiseksi tällä polulla. Pudotus sinänsä ei ole mikään suuri, mutta lienee juurikin niissä terveellisissä rajoissa, noin 600g/viikko. Jos siis ainakin vielä toiset neljä viikkoa näin...

Paastopäivän hurmio

Kaikesta skeptisyydestäni huolimatta olen päässyt siihen vaiheeseen 5:2 -kokeilussani, josta monet erilaisilla keskustelupalstoilla hehkuttavat, mutta josta kuvittelin jääväni täysin paitsi. Kun kuulin ekaa kertaa jonkun kertovan nauttivansa paastopäivistä, en todellakaan uskonut sitä. Kukapa nyt nauttisi siitä, että saa vaapaehtoisesti kiduttaa itseään syömättömyydellä? En minä ainakaan. Vaan toisin kävi. Hurmio on saavuttanut minut ja voin sanoa jollain kummallisella tavalla odottavani paastopäiviä. Tai siis vähän harhaanjohtava on tuo sana "paasto", kun syödä kuitenkin saa. Mutta tällaiselle suursyöpölle 500kcal on lähes sama asia, kuin täyspaasto, joten sillä mennään :).

Paastopäivän pikaruokaa

Olen myös osittain onnistunut voittamaan skeptisyyteni ihan vain lukemalla karkkipussin tuoteselosteen. Jos paastopäivien välissä syö muutaman pussillisen viinikumeja, niin kyllähän se vähän verottaa sitä kilojen tippumista. Lienen siis tosi paikan edessä ja siirtymässä toiseen vaiheeseen kokeilussani. Vaikka diettiä kovasti mainostetaankin sillä lausekkeella, että "syömäpäivinä voi syödä normaalisti", se ei ihan täysin pidä paikkansa. Meille joillekin se "normaali" on niin kieroutunutta, että kyllä ne kalorit saa viikon aikana takaisin syötyä ihan vain "syömällä normaalisti". Vielä en haluaisi alkaa ihan kaikkia kaloreita laskemaan, mutta herkuttelusta on luovuttava. Ainakin siitä isosta määrästä, jolla olen kroppaani piinannut. Kokeiluvaihetta jäljellä siis viikko, mutta miehen sitä vaatiessa olen valmis jatkamaan kokeiluani vielä jonkin aikaa. Mies ei kuulemma ole huolissani ulkonäöstäni, mutta esim. Diabetes ja muut ylipainoon kytkeytyneet sukurasitteet pelottavat.

Ehkäpä tästä samaisesta syystä mies on myös vapauttanut minut lenkille aina niin halutessani. Näin kesäaikana homma onnistunee parhaiten niin, että ensin lapset nukkumaan ja sen jälkeen äiti pihalle. Kunto on lähes olematon ja lenkitkin ovat mitä ovat, mutta parempi edes pieniä lenkkejä sykettä nostaen kuin kokonaan sohvalla löhöillen.

Paksun lenkkeilijän paksut reidet

Sielun ja ruumiin lepotilamaisemaa

Skeptisyyttä ilmassa

Tänään on ollut eka paastopäivä, jolloin on ollut oikeasti nälkä. Aamupäivän päätteeksi vedin ison lautasellisen salaattia kohtuukokoisella kanan palalla höystettynä ja iltapuolella heitin pannuun kaalia, kesäkurpitsaa, sipulia ja päälle vielä kananmunan. Tarkoitus oli jättää vielä kaloreita sen verran, että voin illalla herkutella omenalla, mutta ne meni kalkkunaan, jota tuli napsittua samalla, kun tein muulle poppoolle ruokaa.

Skeptinen kokeiluni 5:2 -dieetin kanssa lähestyy puolta väliä. Alku oli loistava, mutta täytyy myöntää, että kun tänä aamuna piipahdin vaa'alla ja se näytti 300g enemmän, kuin hommaan ryhtyessä, teki mieli heittää pyyhe kehään totaalisesti. Se on vaan niin turhauttavaa, että olen tapellut näiden kilojen kanssa yli puolet elämästäni ja mikään ei niihin tunnu purevan. Kaipa se vika on oikeasti korvien välissä, mutta millä sen saa ajettua sieltä pois???

Yritän siis kytätä välipäivien syömisiä vähän tarkemmin tästä eteenpäin ja toivoa parasta. Skeptisyydestäni huolimatta en luovuta ainakaan vielä.

Kolmas paastopäivä

Tänään menossa kolmas paastopäivä ja täytyy  sanoa, että vaikka ensimmäiset kaksikin meni suht helposti, tänään on ollut uskomattoman helppo päivä. Syömiset ovat pysyneet hyvin sallitussa 500kcal:ssa ja olo on hyvä. Nälkää en ole tänään juurikaan tuntenut. Etukäteen mietin, että kuinka lapasesta paastopäivän jälkeinen päivä mahtaa lähteä, mutta ainakaan kahden edellisen jälkeen mitään sen suuntaista ei ole ollut havaittavissa. Normiaamupala huiviin ja siitä se taas on lähtenyt. Toistaiseksi olen tykännyt, mutta täysin varauksettomasti en tähän vielä suhtaudu.

Kilot... Hieman sotkee, kun ei tiedä minkä luvun mukaan pitäisi elää :). Herra Mosley kehottaa kirjassaan ottamaan painon paastopäivän jälkeisenä aamuna, mutta itse koen sen hieman "huijaavaksi". Itselläni se ei ainakaan ole ollut se pysyvä paino, vaan paino on viikon aikana vaihdellut paljonkin. Jos mennään maanantai-aamuilla, on viikon saldo ollut -800g. Ei paha sekään, vaikka onhan tähän viikkoon pienempiäkin kilolukemia mahtunut. Oikeaa laihtumista en katso tapahtuneen ennen kun paino tipahtaa alle 80kg. Sitä odotellessa siis.

Jotain tässä kevään aikana kuitenkin on tapahtunut. Laitoin lauantaina valmistujaisiin päälle mekon, joka ei todellakaan näyttänyt hyvältä muutama viikko sitten. Nytpä näytti. Peukutukset sille siis.