Lukuja ja paastoa

Laihdutus ei ota sujuakseen. Kiloja olisi ja jollakin oudolla tavalla myös motivaatiota, mutta olen ajautunut tilaan, jossa pieni pääni on sekaisin kaikista mahdollisista dieeteistä ja laihdutusmetodeista, että yhtäkkiä olo on kovin sekava. Kaikissa dieeteissä ja "metodeissa" lienee sama perusajatus - syö vähemmän kuin kulutat - mutta mikä on se toteutustapa, joka parhaiten sopisi minulle juuri tässä elämäntilanteessa? Pienen pohdinnan ja tutkimuksen jälkeen olen päättänyt mennä seuraavat viikot pätkäpaastoillen. Tiedän, ajatuksen pitäisi lähteä siitä, että noudatan ruokavaliota/menetelmää lopun ikäni, mutta sen verran skeptinen olen, että tässä kohtaa koen olevani valmis sitoutumaan neljäksi viikoksi. Jos homma toimii ja on riittävän helppo ja joustava, jatkan valitsemallani tiellä. Näillä mennään siis.

Helle tuntui sotkevan omat kuvioni täysin. Tuntuu, että juodut nesteen eivät täysin poistu elimistöstä ja kun viikonloppuna tuli juhlittua vielä synttäreitäkin, vaaka ei imarrellut tänään:

Voihan ärsytys...!

Kahdessa viimeisessä raskaudessa minulla on ollut raskausajan diabetes. Ekalla kerralla se oli suhteellisen aggressiivinen ja vaati hieman ajattelua, jotta arvot pysyivät kuosissaan. Lääkitystä ei onneksi kuitenkaan tarvinnut aloittaa. Toisella kerralla arvot pysyivät suurimmaksi osaksi hyvinä sen suuremmin asiaa ajattelematta. Itseasiassa aamuarvo oli hyvin usein 4,9. Mittasimpa verensokerin huvin vuoksi tänään ja tässä tulos:

Paastoarvon pitäisi olla alle 6.

 Mutta tulevaa... Päätin siis kokeilla 5:2 -dieettiä. Viisi päivää viikossa ihan normiruokaa, kaksi päivää viikossa dieettaillen niin, että päivän kalorit eivät ylitä 500 kilokaloria. Siinä missä moni dieetti tuntuu vaativan ylettömän määrän ajattelua ja suunnittelua (jep, en minäkään niin ajatellut ennen kuin yritin toteuttaa jotakin niistä samaan aikaan, kun yritän pyörittää arkea kolmen alle 3-v:n kanssa. Tämä kun on aikalailla elämää tässä hetkessä), uskoisin pystyväni suunnittelemaan YHDEN päivän kerrallaan ja miettimään YHDEN päivän kalorit etukäteen, kun tiedän, että saan laskuista tauon. Pätkäpaastoa on kehuttu tehokkaaksi niin laihdutuksen kuin terveysvaikutusten suhteenkin, mutta se lienee sama asia: putoaapa paino sitten millä keinolla hyvänsä, sen vaikutukset terveyteen ovat hyvät. Jospa siis onnistuisin tiputtamaan sen verran kiloja ja senttejä, että pääsisin eroon kulman takana vääjäämättä väijyvästä 2-tyypin diabeteksestä, niin olisin tyytyväinen.

"Viiskakkosessa" tykkään siitä, että se on joustava. Sillä ei ole väliä milloin paastopäivät pidät, kunhan ne eivät ole peräkkäiset päivät. Päätin siis tällä viikolla elämän mukanaan tuovista syistä johtuen pitää paastot tänään (tiistaina) ja lauantaina. Tai ehkä perjantaina, jos valmistujaiset, joihin olemme menossa, ovatkin perjantain sijaan lauantaina. Mutta siinäpä malliesimerkki juurikin tuosta joustavuudesta. Jos ennalta suunniteltu päivä ei sovi, voin helposti siirtää paastoa. "Ruokapäivien" kaloreita ei myöskään tarvitse laskea, mutta varuillaan täytyy tietysti olla, ettei syö paastopäivien kaloreita takaisin muina päivinä. Katsellaan siis kuinka käy.

Olen joskus elämässäni jättänyt aamupalat syömättä ja vaikka en enää niin tekisikään, tiesin, että minulle on helpointa, jos syön paastopäivänä ensimmäisen aterian noin lounasaikaan. Olin ajatellut syödä rahkaa, mutta kun tulimme lasten kanssa pihalta, olin niin kylmissäni, että lämmin ruoka kuulosti kivalta idealta. Kaurapuuroa ja mustikoita siis klo 11:30. Aamu meni ilman sen suurempia taisteluita nälän kanssa, mutta huomaan kyllä, että minulla on tapana napostella jatkuvasti :). Saan olla tarkkana, etten laita suuhuni jotakin ihan vain siksi, että olen kehittänyt napostelusta itselleni pahan tavan. Siis pahan siitäkin huolimatta, että napostelisin terveellisiä juttuja, pähkinöitä, hedelmiä ja vihanneksia. Ja suklaata, mutta sitä ei onneksi taloudestamme tänään löydy.

Iltapäivällä nälkä alkoi jo vaivata, mutta pieni pala kanaa, yksi peruna ja kunnon keko salaattia täytti mahan mukavasti. Illalle jäi sen verran kaloreita, että niihin mahtui juuri omena. Kaiken kaikkiaan päivä ei tuntunut ylitsepääsemättömältä. Väsymys meinasi saada yliotteen iltapäivästä, mutta mikäli muiden dieettiä noudattavien kokemuksiin on uskominen, paastopäivät alkavat vielä tuntua energisiltä. Sitä odotellessa siis.

Jos olen johonkin elämässä kyllästynyt, niin ruuanlaittoon. Tai en niinkään ruuanlaittoon, mutta siihen, ettei hommaan ehdi kunnolla panostaa ja se johtaa jatkuvasti samoihin ruokiin. Tykkäisin kokeilla ja kokata vaihtelevia ruokia, mutta nykyisin ruokalistamme koostuu pitkälti kanasta. Varsinkin kasvisruokia haluaisin oppia tekemään lisää. Olen pyrkinyt perehtymään Välimeren ruokavalioon ja haluaisin tehdä siitä pohjan käyttämilleni raaka-aineille, mutta kuten niin moni asia nykyisin, sekin vaatii ajattelua ja opettelua ja tällä hetkellä aivokapasiteetti on niin kovilla, ettei sinne tunnu mahtuvan mitään "ylimääräistä". Mutta pikkuhiljaa sitä kohti kuitenkin.

Takana on siis ensimmäinen paastopäivä ja olen edelleen hengissä. Mitä sanoo vaaka asiasta, se jää nähtäväksi. 

Perjantai-illan löpinöitä

Elämäntaparemontti ei ota sujuakseen. Aloitin taas hurjalla motivaatiolla ja heti kohta joudun toteamaan, että motivaatio on kovin ohukaista ja näköjään myös erittäin impulsiivista laadultaan. Yksi lankeemus ja olen valmis heittämään pyyhkeen kehään lopullisesti ja ikuisesti. Hiukan on onneton olo, mutta luovuttaa en silti aio. 

Olen kärsinyt viime päivät/viikot ihan järjettömästä makeanhimosta ja viimeinkin osaan yhdistää sen johonkin: minipillerit. Olen ollut tehokkaasti raskaana viimeiset vuodet ilman mitään kamalan kummosia mielihaluja, mutta nyt, kun en raskaana ole, mielihalut tulevat ja vievät mennessään. Suklaanhimo alkaa sunnilleen sillä hetkellä, kun silmäni avaan aamulla, ja vaikka hetkellisesti jaksankin taistella sitä vastaan, jossain kohtaa päivää en vain enää kykene ja kun kerran lankeaa, teen sen kunnolla. En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka sanovat, ettei kokonaista suklaalevyä pysty syömään kerralla. Minä kun en pysty ymmärtämään sitä, että suklaata jemmaillaan ja että se voidaan jopa unohtaa. Kertonee jotain ajatusmaailmastani ja sen kipeydestä. Mutta juu, toki otan vastuun tekemisistäni, mutta helpotti löytää järjellinen selitys sille, että himot ja hingut ovat yhtäkkiä niin kovat. Jos jollain satunnaisella lukijalla on vinkkejä, millä tähän asiaan saisi muutoksen, olen enemmän kuin kiitollinen, jos ne kanssani jaat. 

Liikunta kuuluu tällä hetkellä "pitäisi" -osastoon. Kovasti haluaisin salilla käydä, mutta ajankäytöllisistä syistä johtuen se on sula mahdottomuus tällä hetkellä. Sauvat huutavat käyttäjäänsä eteisen nurkassa, mutta siinä kohtaa, kun lapset on tainnutettu ja rauha maassa, lenkki tuntuu semmosen työn takana olevalta asialta, ettei mitään jakoa. Sulaa laiskuutta siis. Tiedän, että kunhan saisin liikuntaputken auki, saisin myös syömiset kuriin. Ja voisin paremmin myös. Ehkä huomenna siis...

Ruokavaliossa on tapahtunut pieniä muutoksia. Suklaa siis on edelleen listalla, mutta jotenkin kummallisesti olen onnistunut lisäämään kasvisten määrää hitusen. Olen myös jättänyt punaisen lihan lähes kokonaan pois. Olen yllättynyt siitä, miten raskaaksi punainen liha saa oloni tuntumaan, mutta tuskin sitä ihan kokonaan tulen koskaan hylkäämään. En ole mikään kaikkien kalojen ystävä, joten se alue tuottaa vähän ongelmia, mutta olen kuitenkin onnistunut lisäämään kalan käyttöäkin meidän perheen ruokavaliossa. 

Kaiken kaikkiaan olen vähän päästäni pyörällä sen suhteen, että millä tavalla sitä painoa pitäisi pudottaa. Yhtäkkiä ympärillä on jos jonkinmoista dieettiä ja kuuria ja en kykene päättämään miten minun pitäisi homma hoitaa. Yritän ajatella sen kautta, että teen muutoksia, jotka pystyn pitämään pidemmän aikaa, mutta en ole ollenkaan varma olenko oikealla polulla vai haahuilenko vaan. Toisaalta - kun lukee muiden blogeja, huomaa, ettei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa laihtua ja laihduttaa, joten kai minäkin sen oman polkuni vielä löydän, vaikka tällä hetkellä hukassa olenkin :/.

Kun ei vaan ehdi

Elämä kaikessa hektisyydessään vie ajan ja voimat niin, ettei blogimerkintöjä näytä karttuvan. Kuvia olen ottanut vaikka kuinka ja paljon sillä ajatuksella, että "tämä menee blogiin", mutta aika vaan ei riitä ja niimpä minulla on epämääräinen kokoelma kuvia arkistojen uumenissa ruuista, ihmisistä, paikoista ja vaatteista. Mutta ehkäpä vielä joskus...

Mainittakoon kuitenkin, että pienen ylämäen kautta mennään alamäkeä ja vaa'an lukema tänäaamuna 81,7kg. Ei mitään kauhean huimaa pudotusta siis, mutta ottaen huomioon, että hetkellisesti lukemien kavuttua jo lähtösfääreihin, olen tyytyväinen. Matka on pitkä ja kivinen, mutta mikäs kiire tässä on? Edelleen toivoisin muutoksen syntyvän keinoilla, jotka eivät ole hetkellisiä ja siihen matkaan kai kuuluvat myös epäonnistumiset ja tietynlaiset kokeilutkin.

Joku aika sitten muistin taas miksi tykkään raskaanaolosta niin paljon: raskaus on joka kerralla pitänyt poissa ikävät fibrokivut. Karu arki alkoi taas ja kivut palasivat jälleen kerran jäytävinä ja rassaavina. Tilan syytä ei edelleenkään ole kai kukaan osannut selvittää ja näin ollen myös lääketieteellinen apu asiaan puuttuu. Kaikenlaista suositellaan ja suositusten suuntaan olen jälleen menossa. Liikkumaan en varsinaisesti ole vielä päässyt, jos muutamaa hassua vaunulenkkiä ei lasketa liikkumiseksi. Esikoinen on päiväkodissa kolmena päivänä viikossa ja noina päivinä vaunulenkit onnistuvat, mutta muuten kuljen kolmen alle kolme vuotiaan kanssa ja se tahti ei juuri saa hikeä pintaan. Tavoitteenani kuitenkin on mahdollistaa liikkuminen itselleni joko aamulla ennen miehen töihin lähtöä tai illalla lasten jo mentyä nukkumaan, joten ajatuksissa asia on. Sen lisäksi video-/nettitreenejä lasten päikkäreiden aikaan. Mutta tuohon on yllättävän pitkä matka, joten työtä se vaatii.

Toinen suositus, johon suuntaan olen menossa, on Välimeren dieetti. Sen ei luvata eikä odoteta parantavan fibromyalgiaa, mutta jostain syystä sitä on useammassa lähteessä suositeltu, joten jotain hyötyä siitä täytyy olla. Sitä siis kokeillaan...

Ja niin päättyivät päiväunet, joten tähän päättyy myös tämä postaus.