Elämä kuin K-kaupan mainoksesta

"Plussaa, plussaa, plussaa..."  Se, mikä edellisellä viikolla menetettiin, otettiin nyt takaisin. Mitäs ne tekosyyt taas olikaan ;)? Ystävien häät ja se-aika-kuukaudesta, vai? Ne todelliset syyt löytyy jälleen kerran huonoista valinnoista. Oma vika siis. Tehotoukokuuta odotellessa...

Polvet on toipuneet arkielämässä kestäviksi kevään ekan asfalttilenkin jäljiltä. Urheilua kestäviä niistä ei edelleenkään ole tullut: ei kyennyt eilen salilla juoksemaan edes matolla ja crossarikin aiheutti tuskaa. Ehkäpä keskitän siis hetken aikaa salitreenit uimahallin salille ja käyn treenin päätteeksi uimassa cardio-osuuteni.

Plussista ja kivuista huolimatta mieli on yllättävän iloinen ja pirteä, joten nautitaan edes siitä :D.

Polviongelmia ja tehotoukokuu

Iloisesti paistava aurinko ja putsatut pyörätiet saavat ainakin minut hinkumaan ulos kuntosalin sijaan. Niinpä päätin eilen käydä juoksemassa ihan ulkoilmassa salin maton sijaan hiukan huonoin seurauksin. Olin varsin ylpeä itsestäni, kun kokonaisuudessaan 55min kestäneestä lenkistäni juoksin 40min. Tai siis tuo minun juokseminen nyt varmaan on enempi lyllertämistä, mutta joka tapauksessa tahti oli kävelemistä kireämpää. Juokseminen oli pakko lopettaa hivenen aikaisemmin, kuin olin ajatellut, kun polvet olivat kovin kivuliaat. Kävellessä kipua ei tuntunut, mutta juokseminen kovalla pyörätiellä oli selkeästi hiukan liikaa. Kotiin selvisin varsin hienosti ja loppuiltakin meni ihan normaalisti, mutta kun yöunia oli tunti takana, tuntui härkä irronneen. Särky oli jotain ihan kamalaa eikä se oikein helpottanut koko yönä. Kuopus eleli ihan omaa elämäänsä myös, joten vaikea sanoa kumpiko valvotti enemmän, mutta yö meni jokseenkin pipariksi. Buranaa kokeilin särkyyn ja jonkun aikaa myös istuin pakastevihannespussi raajojen päällä tuntemuksia turruttamassa.

Tähän aamuun herättiin samankaltaisissa tuntemuksissa. Kävely ei varsinaisesti satu, mutta polvet tuntuvat oudoilta. Jotain kivun, jomotuksen ja rasituksen väliltä siis. Voltarengeeliä hain apteekista, mutta toistaiseksi mitään apua salvasta ei ole havaittavissa.

Muuten tämä viikko on sitten mennytkin vähän turhan rennosti. Syömiset ei pysy ihan siinä kuosissa, kuin toivoisin niiden pysyvän ja kun huomenna on vielä tiedossa ystävien häät, mikä tarkoittaa hyvää ruokaa, niin olen jo nyt valmistautunut maanantain tuloksen alkavan plussalla. Tekosyynä voin aina pitää viikonloppuna rantautuvia menkkoja ja niiden vaikutusta esim. turvotukseen ;).

Jotkut ovat pitäneet tipatonta tammikuuta ja toiset mahtimaaliskuuta ja tästä intoutuneena minä olen alkanut suunnitella pitäväni tehotoukokuun. Toisin sanoen alkaa absolutistiksi herkkujen suhteen ja pyrkiä liikkumaan hiukan enemmän. Viimeiset kaksi kesää olen ollut raskaana enkä onnekseni edes muista minkälaisia kesävaatteita omistan. Synkkä totuus kuitenkin lienee se, että olipa ne minkälaisia hyvänsä, ne eivät mahdu päälle. Jos siis tässä kohtaa vielä vähän spurttaisi ja selviäisi hieman pienemmällä vaatelaskulla näin kesää ajatellen.

Rentoutta tähän projektiin

Olin ajatellut tehdä postauksen siitä, mitä tein viime viikolla eri tavalla kuin edellisellä. Miinuksia tuli molemmilla viikoilla, mutta edellisen viikon miinukset oli vähän niinkun vahinkoja, kun en juurikaan niiden eteen mitään tehnyt. Nyt kun asiaa oikein mietin, en oikeastaan ole varma, mitä tein eri tavalla. Useampana päivänä kyllä pyrin merkkaamaan syömiset Keventäjiin ja katsoa, ettei ihan överiksi mene ja sillä lienee osuutensa asiassa. Muuten mentiin aika rennolla otteella ja varmasti se rentous myös vaikuttaa tuloksiin. Itselläni ei ainakaan paino tunnu putoavan silloin, kun sitä otsa rypyssä yritän ja stressaan. Muistaakseni siitä(kin) oli joku tutkimus, että stressihormoni jotenkin estää laihtumasta. Herkkupäiviä pidin useamman viimeviikolla ja se kyllä vaikutti siihen, että herkkuannokset eivät olleen ihan yhtä isoja. Määrittelinkin itselleni, että herkku=yksi suklaapatukka. Ja pyrin myös pitämään kiinni siitä, että herkkupäivinä herkuttelen vain kerran. Vaikka tuo kerran viikossa ollut herkkupäivä alkuun tuntuikin toimivalta, olen huomannut siitä tulevan ylimääräistä painetta (lue: kaloreita), kun pitää yhtenä päivänä syödä kaikki se, mitä ei sitten viikkoon saa edes vilkaista. Toivoisin, etten noita herkkuja "tarvitsisi", mutta kaipa tässä kohtaa on vain hyväksyttävä se tosiasia, etten ole niistä vielä täysin valmis luopumaan.

Monen muun bloggaajan tapaan laitoin tässä taannoin tilauksen Sportsdirect.comiin. Paketti tuli noin viikossa ja olen kyllä tyytyväinen. Tilasin parit housut salikäyttöön, pari t-paitaa ja parit rintsikat/toppia. Paidoista toinen on vähän turhan tiukka, joten se jää odottelemaan aikoja tulevia ja rintsikoista toiset ovat siinä hilkulla, että voiko niitä pitää, mutta tulevaisuudessa sitten. Housut oli nappiostoksia. Tuolta voisin siis uudelleenkin tilata joskus, jos/kun tarvetta esiintyy. Hinnat on varsin kohtuullisia ja palvelu pelasi.

Kevät tuntuu vihdoinkin tulleen ainakin tänne etelään ja se on varsin tervetullut juttu. Hiekasta puhdistetut pyörätiet suorastaan vaatii lenkille ja yritän pitää kynsin hampain kiinni tästä tunteesta. Jospa sitä vielä uskaltaisi juostakin jonain päivänä ulkona. Tällä hetkellä polvet kestävät paremmin matolla juoksemisen, mutta olishan se vaan paljon hienompaa tuolla pururadalla :).

Näillä eväin siis uuteen viikkoon.

-900g - Wohoo!!!

Pienet on ilot, mutta kyllä nuo miinukset vain tekivät mielen iloiseksi maanatai-aamun kunniaksi. Ja kun jokunen senttikin on vielä kropasta hävinnyt, niin ehkä tilanne ei olekaan ihan niin toivoton, kuin miltä se ajoittain vaikuttaa. Onhan tässä vielä työkenttää, mutta jospa nuo kilot tässä kesän myötä sulaisivat.

Tänään siis happyhappy -päivä :D.

Antaako periksi vai jatkaako?

Viime viikko kärsittiin oksennustaudista lähes koko perheen voimin ja kaikessa siinä hässäkässä ei oikein ehtinyt edes ajatella blogia mistään remonteista puhumattakaan. Nyt on tauti toivottavasti selätetty ja muutaman ajatuksen olen kyennyt taas tälle remontillekin uhraamaan. Ne ajatukset ovat tosin sen verran negatiivisia, että varmaan olisi järkevintä jättää ne ihan omaan arvoonsa, mutta kaipa nämä on osa tätä matkaa (lue: paikallaan pysymistä), joten heitettäköön ne tänne lähes anonyymiin nettiavaruuteen sen toiveen siivittämänä, että katoavat täysin ja saan taas jotain järkeä elämiseen.

Aloitin projektin siis alkuvuodesta. Tsemppi oli suuri ja tulokset muutaman viikon ajan sen mukaiset. Sitten, jostain mystisestä syystä, loppui motivaatio ja siitä asti ollaan lähinnä menty sen toiveen varassa, että kunhan paino nyt ei ainakaan nouse. Alkuvuoden kevyt ja hyvä olo on pelkkää historiaa ja ruudun tältä puolen löytyy varsin kiukkuinen ja väsynyt akka tänä aamuna. Miten voikin taas kaikki ärsyttää näin paljon eikä ole edes "se aika"? Ehkä eniten ärsyynnyn siitä, etten pysty pitämään itseäni aisoissa syömisten suhteen ja kun en kerran pysty, niin miksi edes yrittää? Aloitan joka aamu nätisti punnitsemalla ruokani, mutta viimeistään lounaaseen mennessä annan periksi ja se siitä sitten. Herkkupäivä, joka alkuun tuntui toimivan, on myös täysin riistäytynyt käsistä. Ainahan sitä voi lohduttautua sillä ajatuksella, että ainakaan paino ei ole noussut, mutta se kun ei vaan riitä. 

Olen ostanut itselleni kasan kaikenlaisia laihdutuslehtiä, joita varsinkin alkuvuodesta lehtihyllyt ovat pullollaan. Katson lähes jokaisen laihdutusohjelman ja -sarjan, joka televisiosta tulee. Olen lukenut kirjoja laihdutuksesta ja laihduttavista ihmisistä. Olen muistellut raskausaikaa ja sitä järjetöntä sokereiden kyttäämistä ja yrittänyt päästä siihen fiilikseen. Mikään ei tunnu auttavan. Minusta ei vain ole tähän sen enempää, kuin ennenkään. Se kuuluisa self-talk menee jotakuinkin näin: "miksi nyt olisin onnistunut, kun en koskaan ennenkään onnistunut. Luuseri mikä luuseri. Voisi olla parempi, jos ei edes uskottelisi muka laihduttavansa, kun eihän siitä tule muuta, kun paha mieli ja pettymyksiä. En minä tähän tule koskaan pystymään, joten syömpä vielä toisenkin suklaalevyn." Koen olevani umpikujassa. En haluaisi antaa periksi ja luovuttaa, mutta en oikein tiedä mistä saisin sen tsempin jatkaakaan. Ärsyttää. 

Liikuntapuolella sen sijaan menee paremmin. Olen käynyt pari kertaa viikossa salilla ja lauantaina taisin onnistua tekemään oikein kunnon jalkatreenin, koska vieläkin on reidet tulessa. Vaunulenkkejä tehdään mahdollisuuksien mukaan ja joskus jopa lenkkejä ilman vaunuja. Eihän tuo määrällisesti paljoa ole, mutta se on kaikki enemmän kuin ennen ja se on suunnilleen se, mihin tällä hetkellä ajallisesti pystyn. Hassua kyllä, nuo harvat liikunnan hetket ovat ainoita hetkiä, jolloin nautin tässä kropassa olosta. Varmasti nauttisin vielä enemmän, jos olisin pienempi ja parempikuntoinen, mutta tämäkin on jo jotakin. 

Tänään on maanantai ja maanantaihan on aina laihduttajan uuden alun päivä. Vaaka näytti 79,9kg, joten olisiko seuraava tavoite pyrkiä pitämään lukema alle 80kg? 

Polvivaivoja

Tämä viikko on lähtenyt käyntiin varsin hienosti. Aurinkoiset päivät houkuttelee tekemään pitkiä vaunulenkkejä ja kotiin on tultu selkä märkänä joka kerta. Koska sykemittarini on vanha ja huono, en ole sitä jaksanut virittää lenkkikaverikseni, mutta veikkaisin sykkeenkin kohoavan ihan kivoihion lukemiin.

Ikäväkseni raihnas kroppani ei vain meinaa kestää tätä uutta elämääni. Polvet on aika kipeät ja tänään jo ajattelin, että jään matkan varrelle. Ne tuntuvat vähän siltä, kuin tarvitsisivat rasvaa tuonne niveliin. Jotenkin kuivan ja käppyrän oloiset ja tällä hetkellä aika särkyisetkin. Mies kysyi haluanko mennä salille tänään, mutta jotenkin näissä kivuissa se ei tuntunut hyväktä ajatukselta. Koska tilaisuus liikkumiseen tarjoutui, kaivoin vanhan ja virttyneen uimapukuni esille ja lähdin hetkeksi uimahallille.

Syömisetkin ovat menneet aika nappiin. Toivottavasti loppuviikko menee yhtä hienosti. Nyt nukkumaan.

Pettymys vaa'alla

Omasta mielestäni viime viikko meni hyvin. Keväiset säät ovat houkutelleet lenkkipolulle entistä ahkerammin ja olen myös löytänyt mukavan lenkin, jota on kiva kiertää rattaidenkin kanssa. Sen lisäksi mies on ihanasti patistanut minua salille ja kun aikaa tuntuu olevan rajallisesti, olen halunnut ottaa treenistä kaiken mahdollisen irti ja olla löysäilemättä.

Nämä ajatukset mielessäni astuin siis kohtuullisen itsevarmana vaa'alle aamulla. No juu, ei sit vissiin ollutkaan ihan niin hyvä viikko. Olin ihan varma, että paino on alle 80kg, mutta näinhän se ei ollut. 80,6kg oli aamun lukemat, eikä se siitä mihinkään muuttunut, vaikka kuinka olisin hyppinyt. Pakko kai se on uskoa, että mitään ei kaikesta rehkimisestä huolimatta ole tapahtunut ja siedettävä vaan tätä jumitusta.

Elämä jatkuu.