Tästä se lähtee

Aamu lähti käyntiin puntarilta. Aloituslukemaksi tuli 85,3kg :(. Näköjään pari joulukiloa on siis vielä tullut edellisten seuraksi ja kokonaispudotustavoite on 20kg. Sen jos saisin pudotettua lokakuuhun mennessä, niin olisin varsin tyytyväinen. Tuolla vauhdilla, joka olisi siis puoli kiloa viikossa, kympin pudotusta saisin juhlia toukokuussa. Tuolla lukemalla painoindeksiksi tulee 30,59, mikä on siis merkittävä lihavuus. 1,6kg:n pudotuksella pääsen lievän lihavuuden kategoriaan, mutta silti tuo järkytti.

Näin lähtee käyntiin uusi vuosi ja uusi elämä.

Tavoitteita

Henkinen valmentautuminen elämäntaparemonttiin on kuumimmillaan. Uusi vuosi pärähtää käyntiin tuota pikaa ja siihen loppuvat tekosyyt. Olen tosin ajatellut ottaa varaslähdön ja ponkaista vaa'alle lähtölukemia hakemaan jo huomenna. Mittanauhan sijainnista sen sijaan ei ole mitään tietoa, joten ehkä alkulukemat tulevat pienellä liukumalla :). Motivaatiota on kuitenkin kerätty ja vanhat elämäntavat hyvästelty kokonaisella suklaalevyllä ja isolla annoksella nachoja. Tästä on siis hyvä ponkaista sinne vaa'alle.

Päivänä muutamana olen lukenut Dr. Phil:n "Painonpudotushaastetta". Hän kehottaa jäsentämään tavoitteensa ei vain yksinkertaisesti toteamalla mihin haluaa päästä, vaan sisällyttämällä lausekkeeseensa myös tavan jolla tavoitteeseen päästään. Tätä olen siis yrittänyt ajatuksissani kehitellä. Tämän hetken tavoite kuulostaa jotakuinkin tältä: 

Niin kauan kun imetän aion laihtua maksimissaan 0,5kg viikossa. Tähän tulokseen pääsen hylkäämällä roskaruuan, karkin ja epäterveelliset, paljon kaloreita sisältävät "herkut" ja lenkkeilemällä (joko vaunujen kera tai ilman) vähintään 3x/viikko noin 40min kerrallaan. 

Pyrin tekemään remonttini hitaalla temmolla opetellen muutoksen kerrallaan. Pyrin myös tekemään muutoksia pitäen mielessä loppuelämäni: teen vain sellaisia muutoksia, jotka olen valmis pitämään lopun ikääni. Paljon muutakin täytyy muuttua noiden herkkujen lisäksi, mutta siitä on hyvä lähteä. Uskoisin sen hetkellisesti riittävän painon pudottamiseen, vaikka pitemmällä aikavälillä se tuskin yksin riittää. Olen ymmärtänyt, että imettäessä puolen kilon tiputusvauhti on ok ja siksi yritänkin pitäytyä siinä enkä halua lähteä tavoittelemaan suuria tässä vaiheessa. Vauvaani en halua omilla tyhmyyksilläni enempää rasittaa. Tavoitteita ja niihin pääsyä mietin varmasti vielä moneen kertaan ja yllä olevaa lauseketta muotoilen uudestaan aina tarpeen niin vaatiessa, mutta tästä on hyvä lähteä. 

Ai niin. Pudotettavia kiloja on noin 20 ja aikarajan olen laittanut itselleni syksyyn, mutta sitä lisää kunhan saan ne lukemat huomenna otettua ja sen jälkeen laskettua laihdutuksen keston, jos tuolla puolella kilolla/viikko mennään. 

Motivaatiota etsimässä

Valmistautuessani elämäntaparemonttiin olen pyrkinyt pohtimaan motivaatiota ja sitä, mistä sitä saisi varsinkin niinä päivinä kun kaikki tökkii. Tekosyitä remontin siirtämiselle tai kokonaan toteuttamatta jättämiselle olisi satoja, mutta laihdutusblogeja selatessani olen ollut hämmentynyt siitä, miten äidit ovat onnistuneet perheen, työn ja kaiken muun ohella muuttamaan elämäntapojaan ja mihin kaikkeen he ovat ajan saaneet riittämään. Se siis tiputtaa pohjan pois siltä, ettei minulla ole aikaa tai mahdollisuuksia esim. liikunnan harrastamiseen. Se on mahdollista, jos sitä tarpeeksi haluaa. Tiedän myös, että mieheni on enemmän kuin innoissaan tukemaan minua varsinkin liikunnan lisäämisessä ja paljoa ei tarvitse hänelle vihjata, niin hän lupaa hoitaa lapsia sillä aikaa, kun itse piipahdan vaikkapa lenkillä tai uimassa.

Suurena motivaattorina on tällä hetkellä terveys. Ne noin 6kg, jotka ensimmäisestä raskaudesta jäivät, vaikuttivat elimistööni niin, että toisessa raskaudessa sain raskausajan diabeteksen. Ja koska äitini sairastaa 2-tyypin diabetesta, riskini taudin liittymisestä jokapäiväiseksi kaveriksini on suurehko. Neuvolassa myös valistettiin kertomalla tutkimuksesta, jonka mukaan raskausajan diabetesta sairastaneista noin puolelle on 2-tyypin diabetes 10 vuoden kuluttua raskaudesta. Pelottava tilasto, johon ei haluaisi päätyä. Jos siis voisin edes siirtää diabetekseen sairastumistani hieman, olisin tyytyväinen. Kaikkein parasta olisi, jos onnistuisin välttämään sen kokonaan.

Diabetesriskin lisäksi minulta löydettiin puolivahingossa sensorinen polyneuropatia jokunen vuosi sitten. Vaiva ei juurikaan aiheuta minulle tällä hetkellä oireita tai ongelmia ja ainoa asia, josta "taudin" olemassa olon huomaan, on esim. jalkoja sheivatessa erilainen tunto säärissäni. Sääret siis tuntuvat koskettaessa erilaisilta, mutta muutoin olen saanut tuntoaistini pitää. Korvissani soi kuitenkin sanat, jotka neurologi lausui taudin todettuaan: kunhan et päästä itseäsi lihomaan etkä sairastu diabetekseen, sinulla ei pitäisi olla ongelmia. Tadaa, täällä sitä siis ollaan. Painoa on tullut tuosta hetkestä juurikin se 15kg ja diabetestakaan en ole täysin onnistunut välttämään, joskin tuo raskausajan tauti on siitä armollinen, että se katoaa vauvan ollessa maailmassa.

Piikkinä lihassani on vielä tila, jota kaikki lääkärit eivät Suomessa vielä tunnusta sairaudeksi. Muutama vuosi sitten aloin kärsiä kummallisista nivelkivuista ja testien ja kokeiden jälkeen kipuni nimettiin fibromyalgiaksi. Raskaudet ovat pitäneet kivut tehokkaasti poissa, mutta hormonitoimintani lienee normalisoitunut, sillä säryt ovat palanneet. Jotkut tautia sairastavat ovat kokeneet saavansa apua liikunnasta ja tähän haluaisin itsekin luottaa. Eikä se laihtuminenkaan varmasti huono homma sen suhteen olisi.

Yhtään en myöskään vastustaisi, jos saisin alkaa kaivaa vanhoja, joskus päälle sopineita vaatteita taas käyttöön varaston uumenista. Tavoitevaatteita löytyy siis ihan riittämiin ja toivoisin voivani ammentaa motivaatiota juurikin siitä, että vanhat, hyvät ystäväni löytävät tiensä taas vaatekaappiini. Aika näyttää kuinka käy ja millä aikataululla.

Matematiikkaa

Takana on yksi suhteen aloitus, yksi naimisiinmeno, kolme raskautta, yksi keskenmeno ja kaksi lasta. Ennen tutustumistani nykyisen mieheni kanssa lenkkeilin ja kävin salilla painoni huidellessa jossakin 68 kg:n tietämissä. Nyt muutamaa vuotta myöhemmin vaaka on kivunnut noin 15kg ylöspäin ja olo on sen mukainen. Pelkkä seurustelu toi mukanaan noin 5kg. Keskenmenoon johtanut raskaus toi mukanaan 3kg. Ensimmäisestä raskaudesta kiloja taisi jäädä huikeat 6 ja nyt, toisen raskauden jälkeen, paino on jokseenkin sama kuin ensimmäisenkin raskauden jälkeen. Ei hyvä. Tai siis hyvä, ettei toisesta raskaudesta tullut lisää, mutta saldo yhteensä ei ole kovin mieltäylentävä.

Kuopus täyttää kaksi kuukautta ihan tuota pikaa ja vaikka täysimetys ei pettymyksekseni onnistunutkaan, imetän minkä kykenen. Tästä johtuen edessä ei tällä hetkellä ole mitään hirveän dramaattista painonpudotusta. Tämän hetken suurin tavoite olisi päästä eroon jatkuvasta herkuttelusta, jota tulee harrastettua enemmän kuin laki ja kurvit sallivat. Eritoten suklaahylly vetää puoleensa hullunlailla eikä ruokavaliossani muutoinkaan ole hurraamista. Olen kuitenkin kokemuksen ja kantapään kautta oppinut, että dramaattinen, kerralla-kaikki-uusiksi -tyyppinen laihduttaminen ei omalla kohdallani kanna kovin pitkälle. Siksi haluaisinkin löytää vähän loivempia tapoja muuttaa elämäntapojani kohti terveellisempää, vaikka se sitten veisikin vähän pidempään. Diettejä olen kokeillut ihan riittämiin ja yleensä ne päätyvät ensimmäiseen lankeamiseen. Pyrin siis olemaan armollisempi itseäni kohtaan. Yhdestä lankeamuksesta ei vielä sakoteta, eihän?

Varsinaisesti elämäntapamuutokseni lähtee käyntiin perinteisellä tavalla vuoden vaihtuessa, mutta sitä ennen lienee hyvä tehdä hieman henkistä työtä ja pyrkiä motivaation ja tavoitteiden löytämiseen sekä konkreettisten muutosten miettimiseen.