Lukuja ja paastoa

Laihdutus ei ota sujuakseen. Kiloja olisi ja jollakin oudolla tavalla myös motivaatiota, mutta olen ajautunut tilaan, jossa pieni pääni on sekaisin kaikista mahdollisista dieeteistä ja laihdutusmetodeista, että yhtäkkiä olo on kovin sekava. Kaikissa dieeteissä ja "metodeissa" lienee sama perusajatus - syö vähemmän kuin kulutat - mutta mikä on se toteutustapa, joka parhaiten sopisi minulle juuri tässä elämäntilanteessa? Pienen pohdinnan ja tutkimuksen jälkeen olen päättänyt mennä seuraavat viikot pätkäpaastoillen. Tiedän, ajatuksen pitäisi lähteä siitä, että noudatan ruokavaliota/menetelmää lopun ikäni, mutta sen verran skeptinen olen, että tässä kohtaa koen olevani valmis sitoutumaan neljäksi viikoksi. Jos homma toimii ja on riittävän helppo ja joustava, jatkan valitsemallani tiellä. Näillä mennään siis.

Helle tuntui sotkevan omat kuvioni täysin. Tuntuu, että juodut nesteen eivät täysin poistu elimistöstä ja kun viikonloppuna tuli juhlittua vielä synttäreitäkin, vaaka ei imarrellut tänään:

Voihan ärsytys...!

Kahdessa viimeisessä raskaudessa minulla on ollut raskausajan diabetes. Ekalla kerralla se oli suhteellisen aggressiivinen ja vaati hieman ajattelua, jotta arvot pysyivät kuosissaan. Lääkitystä ei onneksi kuitenkaan tarvinnut aloittaa. Toisella kerralla arvot pysyivät suurimmaksi osaksi hyvinä sen suuremmin asiaa ajattelematta. Itseasiassa aamuarvo oli hyvin usein 4,9. Mittasimpa verensokerin huvin vuoksi tänään ja tässä tulos:

Paastoarvon pitäisi olla alle 6.

 Mutta tulevaa... Päätin siis kokeilla 5:2 -dieettiä. Viisi päivää viikossa ihan normiruokaa, kaksi päivää viikossa dieettaillen niin, että päivän kalorit eivät ylitä 500 kilokaloria. Siinä missä moni dieetti tuntuu vaativan ylettömän määrän ajattelua ja suunnittelua (jep, en minäkään niin ajatellut ennen kuin yritin toteuttaa jotakin niistä samaan aikaan, kun yritän pyörittää arkea kolmen alle 3-v:n kanssa. Tämä kun on aikalailla elämää tässä hetkessä), uskoisin pystyväni suunnittelemaan YHDEN päivän kerrallaan ja miettimään YHDEN päivän kalorit etukäteen, kun tiedän, että saan laskuista tauon. Pätkäpaastoa on kehuttu tehokkaaksi niin laihdutuksen kuin terveysvaikutusten suhteenkin, mutta se lienee sama asia: putoaapa paino sitten millä keinolla hyvänsä, sen vaikutukset terveyteen ovat hyvät. Jospa siis onnistuisin tiputtamaan sen verran kiloja ja senttejä, että pääsisin eroon kulman takana vääjäämättä väijyvästä 2-tyypin diabeteksestä, niin olisin tyytyväinen.

"Viiskakkosessa" tykkään siitä, että se on joustava. Sillä ei ole väliä milloin paastopäivät pidät, kunhan ne eivät ole peräkkäiset päivät. Päätin siis tällä viikolla elämän mukanaan tuovista syistä johtuen pitää paastot tänään (tiistaina) ja lauantaina. Tai ehkä perjantaina, jos valmistujaiset, joihin olemme menossa, ovatkin perjantain sijaan lauantaina. Mutta siinäpä malliesimerkki juurikin tuosta joustavuudesta. Jos ennalta suunniteltu päivä ei sovi, voin helposti siirtää paastoa. "Ruokapäivien" kaloreita ei myöskään tarvitse laskea, mutta varuillaan täytyy tietysti olla, ettei syö paastopäivien kaloreita takaisin muina päivinä. Katsellaan siis kuinka käy.

Olen joskus elämässäni jättänyt aamupalat syömättä ja vaikka en enää niin tekisikään, tiesin, että minulle on helpointa, jos syön paastopäivänä ensimmäisen aterian noin lounasaikaan. Olin ajatellut syödä rahkaa, mutta kun tulimme lasten kanssa pihalta, olin niin kylmissäni, että lämmin ruoka kuulosti kivalta idealta. Kaurapuuroa ja mustikoita siis klo 11:30. Aamu meni ilman sen suurempia taisteluita nälän kanssa, mutta huomaan kyllä, että minulla on tapana napostella jatkuvasti :). Saan olla tarkkana, etten laita suuhuni jotakin ihan vain siksi, että olen kehittänyt napostelusta itselleni pahan tavan. Siis pahan siitäkin huolimatta, että napostelisin terveellisiä juttuja, pähkinöitä, hedelmiä ja vihanneksia. Ja suklaata, mutta sitä ei onneksi taloudestamme tänään löydy.

Iltapäivällä nälkä alkoi jo vaivata, mutta pieni pala kanaa, yksi peruna ja kunnon keko salaattia täytti mahan mukavasti. Illalle jäi sen verran kaloreita, että niihin mahtui juuri omena. Kaiken kaikkiaan päivä ei tuntunut ylitsepääsemättömältä. Väsymys meinasi saada yliotteen iltapäivästä, mutta mikäli muiden dieettiä noudattavien kokemuksiin on uskominen, paastopäivät alkavat vielä tuntua energisiltä. Sitä odotellessa siis.

Jos olen johonkin elämässä kyllästynyt, niin ruuanlaittoon. Tai en niinkään ruuanlaittoon, mutta siihen, ettei hommaan ehdi kunnolla panostaa ja se johtaa jatkuvasti samoihin ruokiin. Tykkäisin kokeilla ja kokata vaihtelevia ruokia, mutta nykyisin ruokalistamme koostuu pitkälti kanasta. Varsinkin kasvisruokia haluaisin oppia tekemään lisää. Olen pyrkinyt perehtymään Välimeren ruokavalioon ja haluaisin tehdä siitä pohjan käyttämilleni raaka-aineille, mutta kuten niin moni asia nykyisin, sekin vaatii ajattelua ja opettelua ja tällä hetkellä aivokapasiteetti on niin kovilla, ettei sinne tunnu mahtuvan mitään "ylimääräistä". Mutta pikkuhiljaa sitä kohti kuitenkin.

Takana on siis ensimmäinen paastopäivä ja olen edelleen hengissä. Mitä sanoo vaaka asiasta, se jää nähtäväksi.