torstai 1. toukokuuta 2014

Kun ei vaan ehdi

Elämä kaikessa hektisyydessään vie ajan ja voimat niin, ettei blogimerkintöjä näytä karttuvan. Kuvia olen ottanut vaikka kuinka ja paljon sillä ajatuksella, että "tämä menee blogiin", mutta aika vaan ei riitä ja niimpä minulla on epämääräinen kokoelma kuvia arkistojen uumenissa ruuista, ihmisistä, paikoista ja vaatteista. Mutta ehkäpä vielä joskus...

Mainittakoon kuitenkin, että pienen ylämäen kautta mennään alamäkeä ja vaa'an lukema tänäaamuna 81,7kg. Ei mitään kauhean huimaa pudotusta siis, mutta ottaen huomioon, että hetkellisesti lukemien kavuttua jo lähtösfääreihin, olen tyytyväinen. Matka on pitkä ja kivinen, mutta mikäs kiire tässä on? Edelleen toivoisin muutoksen syntyvän keinoilla, jotka eivät ole hetkellisiä ja siihen matkaan kai kuuluvat myös epäonnistumiset ja tietynlaiset kokeilutkin.

Joku aika sitten muistin taas miksi tykkään raskaanaolosta niin paljon: raskaus on joka kerralla pitänyt poissa ikävät fibrokivut. Karu arki alkoi taas ja kivut palasivat jälleen kerran jäytävinä ja rassaavina. Tilan syytä ei edelleenkään ole kai kukaan osannut selvittää ja näin ollen myös lääketieteellinen apu asiaan puuttuu. Kaikenlaista suositellaan ja suositusten suuntaan olen jälleen menossa. Liikkumaan en varsinaisesti ole vielä päässyt, jos muutamaa hassua vaunulenkkiä ei lasketa liikkumiseksi. Esikoinen on päiväkodissa kolmena päivänä viikossa ja noina päivinä vaunulenkit onnistuvat, mutta muuten kuljen kolmen alle kolme vuotiaan kanssa ja se tahti ei juuri saa hikeä pintaan. Tavoitteenani kuitenkin on mahdollistaa liikkuminen itselleni joko aamulla ennen miehen töihin lähtöä tai illalla lasten jo mentyä nukkumaan, joten ajatuksissa asia on. Sen lisäksi video-/nettitreenejä lasten päikkäreiden aikaan. Mutta tuohon on yllättävän pitkä matka, joten työtä se vaatii.

Toinen suositus, johon suuntaan olen menossa, on Välimeren dieetti. Sen ei luvata eikä odoteta parantavan fibromyalgiaa, mutta jostain syystä sitä on useammassa lähteessä suositeltu, joten jotain hyötyä siitä täytyy olla. Sitä siis kokeillaan...

Ja niin päättyivät päiväunet, joten tähän päättyy myös tämä postaus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita!