Olen kärsinyt viime päivät/viikot ihan järjettömästä makeanhimosta ja viimeinkin osaan yhdistää sen johonkin: minipillerit. Olen ollut tehokkaasti raskaana viimeiset vuodet ilman mitään kamalan kummosia mielihaluja, mutta nyt, kun en raskaana ole, mielihalut tulevat ja vievät mennessään. Suklaanhimo alkaa sunnilleen sillä hetkellä, kun silmäni avaan aamulla, ja vaikka hetkellisesti jaksankin taistella sitä vastaan, jossain kohtaa päivää en vain enää kykene ja kun kerran lankeaa, teen sen kunnolla. En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka sanovat, ettei kokonaista suklaalevyä pysty syömään kerralla. Minä kun en pysty ymmärtämään sitä, että suklaata jemmaillaan ja että se voidaan jopa unohtaa. Kertonee jotain ajatusmaailmastani ja sen kipeydestä. Mutta juu, toki otan vastuun tekemisistäni, mutta helpotti löytää järjellinen selitys sille, että himot ja hingut ovat yhtäkkiä niin kovat. Jos jollain satunnaisella lukijalla on vinkkejä, millä tähän asiaan saisi muutoksen, olen enemmän kuin kiitollinen, jos ne kanssani jaat.
Liikunta kuuluu tällä hetkellä "pitäisi" -osastoon. Kovasti haluaisin salilla käydä, mutta ajankäytöllisistä syistä johtuen se on sula mahdottomuus tällä hetkellä. Sauvat huutavat käyttäjäänsä eteisen nurkassa, mutta siinä kohtaa, kun lapset on tainnutettu ja rauha maassa, lenkki tuntuu semmosen työn takana olevalta asialta, ettei mitään jakoa. Sulaa laiskuutta siis. Tiedän, että kunhan saisin liikuntaputken auki, saisin myös syömiset kuriin. Ja voisin paremmin myös. Ehkä huomenna siis...
Ruokavaliossa on tapahtunut pieniä muutoksia. Suklaa siis on edelleen listalla, mutta jotenkin kummallisesti olen onnistunut lisäämään kasvisten määrää hitusen. Olen myös jättänyt punaisen lihan lähes kokonaan pois. Olen yllättynyt siitä, miten raskaaksi punainen liha saa oloni tuntumaan, mutta tuskin sitä ihan kokonaan tulen koskaan hylkäämään. En ole mikään kaikkien kalojen ystävä, joten se alue tuottaa vähän ongelmia, mutta olen kuitenkin onnistunut lisäämään kalan käyttöäkin meidän perheen ruokavaliossa.
Kaiken kaikkiaan olen vähän päästäni pyörällä sen suhteen, että millä tavalla sitä painoa pitäisi pudottaa. Yhtäkkiä ympärillä on jos jonkinmoista dieettiä ja kuuria ja en kykene päättämään miten minun pitäisi homma hoitaa. Yritän ajatella sen kautta, että teen muutoksia, jotka pystyn pitämään pidemmän aikaa, mutta en ole ollenkaan varma olenko oikealla polulla vai haahuilenko vaan. Toisaalta - kun lukee muiden blogeja, huomaa, ettei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa laihtua ja laihduttaa, joten kai minäkin sen oman polkuni vielä löydän, vaikka tällä hetkellä hukassa olenkin :/.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat aina tervetulleita!