Viime viikko taisi mennä totaalisesti harakoille. Liikunnat jäi minimiin (=hyötyliikuntaan) ja syömiset meni vähän niin ja näin. Huomasin ajatuskuvioni menevän jotenkin näin: "kun viikonloppuna olen menossa sukupippaloihin, joissa kalorit ylittyvät jokatapauksessa, mitä väliä muillakaan päivillä on?" Hölmöä, tiedän. Mutta tällaisen ajatuksen kuitenkin mieleni syövereistä löysin ja todennäköisesti olen tätä ajatusta noudattanut jo aika monta vuotta. Järki toki sanoi, että 1. kun kerran pippalot on tiedossa etukäteen, niihin voisi varautua syömällä hyvin muina päivinä ja 2. yksi päivä ei projektia kaada, joten kannattaa pitää lankeamukset yhdessä päivässä.
Minun tapauksessani pippalot itsessään ei ollut se vaikein juttu - lihasopasta ja marjasalaatista kuka tahansa saa ihan kelpo annoksen. Vaikeinta oli mennä porukoiden kylmiön ääreen. Äidilläni on 2-tyypin diabetes ja hän pyrkii hoitamaan sitä karppaamalla. Aina ei tosin mene sekään ihan putkeen ja niin sieltä kaapista löytyy sitten vaikka mitä. Isäni... Ei edes mennä sinne. Mainittakoon vain, että suolaa pitää lisätä ihan joka ruokaan. Ja voita on leivän päällä vähintäänkin leipäpalan paksuinen kerros. Pahinta tuossa lapsuudenkotivierailussa on kuitenkin omat tapani ja tottumukseni. Sieltähän se kilojen kerääminen on joskus alkanut ja tiedän kyllä miksi. Vieläkin tekisi mieli roikkua jääkaapilla ihan jatkuvasti, vaikka nälkä ei todellakaan ollut. Pippaloista kotiuduttuamme äitini mietti mitä meille tarjoaisi. "Pizzaa tekis mieli", kuulin itseni sanovan. Siis, että mitä??? Pizzaa??? Äitini nousi siitä paikasta ja väänsi aivan superhyvän karppipizzan, mutta ei se todellakaan tarpeellista ollut. Söin silti.
Aamulla teki mieli jättää punnitukset tekemättä, mutta hyppäsin kuitenkin vaa'alle. Ensilukema oli 80,7kg, jota en todellakaan uskonut oikeaksi. Toinen oli 81kg ja sitäkin vielä vähän epäilin. Viides oli 82,7kg. Lopulta meni usko ja luottamus koko vaakaan, mutta siis kuudesta punnitustuloksesta neljä oli tuon 81,0kg, joka oli siis sama, kuin viikko sitten. En ole siitä ylpeä, mutta siihen nähden mitä viikko piti sisällään, tulos on kohtuullinen. Taidan kuitenkin ottaa huomenna vielä uuden lukeman.
Tänään on palattu ruotuun ja se tuntuu hyvältä. Samoin, kuin se, että edellisten laihisten tapaan repsahdus ei jää päälle. Olen ehkä oppinut sittenkin jotain???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat aina tervetulleita!