Tv-ohjelmia

Kotiäiteillessä huomaan telkkarin olevan auki lähes koko päivän. Se taisi alkaa tarpeesta kuulla jonkun muunkin aikuisen ääni asunnossamme niinä pitkinä tunteina, jolloin olen lasten kanssa yksin, ja näköjään siitä on kehittynyt huono tapa. Yhtä kaikki, tämän tavan myötä olen havainnut televisiossa pyörivien ohjelmien pyörivän lähinnä kolmen aihepiirin ympärillä: sisustuksen, ruuanlaiton ja laihduttamisen. Siinä kai ne nykyajan trendit.

Erinäisiä laihdutusohjemia (yleensä jenkkiläiseen tapaan suurella volyymilla ja isolla taalakasalla tehtyjä) katsellessa mieleen pyrkii ajatus siitä, miten "helppoa" laihdutus olisi, jos sen voisi tehdä vaikkapa "Biggest loser" -meiningillä. Siis juurikin tuolla Jenkkilän tyylillä. Voisi hautautua jonnekin oikean elämän ulottumattomiin muiden laihduttajien kanssa ja keskittyä vain ja ainoastaan kuntoiluun ja oikein syömiseen. Apua on lähellä aina sitä tarvitessa ja treenitkin on niin valmiiksi mietitty jonkun toisen toimesta, ettei minun tarvitsisi muuta kuin tehdä ne. Kerran viikossa seisoisin vaa'alla ja toivoisin tiputtaneeni tarpeeksi.

Tai "Hurja pudotus" niin ikään jenkkimeiningillä tehtynä. Saisin ihan oman valmentajan, joka asuisi, söisi ja hengittäisi meillä. Joka huohottaisi niskaani ja loisi sitä paljon kehuttua ulkoista painetta. Joka jäisi ikuisiksi ajoiksi jos nyt ei ystäväkseni, niin ainakin ääneksi pääni sisään. Joka punnitsisi minut tasaisin väliajoin, jakaisi lahjoja ja haastaisi. Niin, ja kermana kakussa: joka maksaisi vuoden ruokani ja parhaassa tapauksessa myös lastenvahtini.

Jos dokkariosastoa haluaa, löytyy eri kanavilta mitä erilaisimpia versioita aiheesta. Kuten esim. Teemalta vähän aikaa sitten tullut varsin asiapitoinen sarja, jonka nimen olen onnellisesti unohtanut. Mieleen jäi joka tapauksessa jakso, jossa kaksi varsin kookasta brittiä lähetettiin Kyprokselle (olikohan se Kypros? Sinne jonnekin kuitenkin) tutustumaan sikäläisten ylipainoisten elämäntapoihin. Hiukan huvittuneena seurasin näiden brittien kauhistelua ja suoranaista ohjeistusta laihdutuksen poluilla.

Ohjelmia tulvii siis kanavat pullollaan ja mikäs siinä, ihan kivaa viihdettähän ne ovat. Katselen niitä hiukan kateellisena siksi, että jotkut näyttävät saavan kaiken niin helpolla. Minä kun joudun itse käymään kaupassa, itse päättämään mitä syön, itse päättämään miten treenaan, missä ja milloin. Minä myös joudun itse maksamaan kauppalaskuni ja muutaman viikon kokemuksella voin kertoa terveellisten ainesten olevan kalliita. Onneksi minulla on mies, joka sanoo sen kannattavan silti ja niin raahaan kaupasta taas muutaman avokadon.

Joskus siis leikin ajatuksissani, että lähden Jenkkeihin ansaitsemaan rahaa laihdutuksella. Ranchilla raadan itsekin näännyksiin ja tulen kotiin ison sekin kanssa. Ajatuksena se on varsin houkutteleva, jos sen jättää tähän. Jostain kuitenkin luin, että vain harva Biggest Loser -ohjelman laihduttaja onnistuu pitämään painon poissa farmilta lähdettyään. Ja ihmekös tuo, onhan todellinen maailma aika erilainen paikka, kuin tuo suljettu yhteisö.

Minä siis jatkan takkuista elämäntaparemonttiani ihan omin voimin, mutta siltikin sillä ajatuksella, että opin asiat ihan oikeassa elämässä kohdaten oikean elämän haasteet matkani varrella. Todennäköisesti lankean monen monta kertaa, mutta toivottavasti nousen myös ihan yhtä monta kertaa. Jos joku tästä takkuamisesta haluaa minulle maksaa, otan rahat kyllä vastaan, mutta muussa tapauksessa teen sen vain ihan itseni ja perheeni vuoksi ja olen onnellinen näin.

Tulipa tästä turha postaus :D.