Tänään vedin hetken mielijohteesta jalkaani yhden tavoitefarkuistani. Ne meni. Ei ihan sujahtamalla, mutta menivät kuitenkin. Oli pakko kokeilla koko pino sen jälkeen ja motivaatio projektille nousi potenssiin sata sen myötä. Parin farkut taitaa jäädä jo käyttöön, jotkut siirrän kaappiin kilon tai parin päästä. Oli ihan huikea fiilis. Pitäisi ehkä ottaa jokunen kuva taas joskus, jos vaikka joku muukin muutoksen näkisi.
Mieheni on aivan ihana. Minulta ei kysytä koska olen menossa salille/urheilemaan, minulta kysytään "meetkö salille tänään vai huomenna": Tuntuu tosi hyvältä, että mies on niin kannustavasti tässä mukana ja että hän pitää positiivisella tavalla itsestään selvänä, että olen salille menossa. Sinne siis tänäänkin askeleeni veivät. Olen aika huonosti osannut mitään ohjelmia itselleni luoda, joten vanhoilla pohjilla mennään toistaiseksi. Tänään vuorossa alakroppa. Polvet ovat olleet hiukan paremmassa kunnossa, joten päätin kokeilla kestävätkö matolla juoksua. Ei ehkä kamalan viisasta, mutta tulipahan tehtyä. Jossain vaiheessa olisi ehkä ollut viisasta luovuttaa, mutta ajattelin, ettei kipu ole niin paha etteikö sillä selviäisi "maaliin" saakka. Sen jälkeen kävin vielä vesijuoksemassa muiden mummojen ja pappojen kanssa.
Herkut olen onnistunut toistaiseksi välttämään, mutta kaksi omenaviineriä huutelee keittiönpöydältä par'aikaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat aina tervetulleita!