Tunnustan olevani koukussa aamu-tv:hen. Suurin osa ohjelman annista menee tosin ohi silmien ja korvien, kun samaan aikaan yrittää syöttää lapsia, syödä itse, katsoa tv:tä ja hoitaa noin miljoonaa muuta asiaa, mutta silti se "taustahäly" siellä taustalla on mukavaa. Joskus, jos ohjelmassa sattuu vierailemaan mielenkiintoinen tyyppi tai aihe muuten vain kiinnostaa, pysäytän muun elämän ja keskityn vain siihen hetkeen.
Tuollainen hetki oli tänään, kun Raakel Lingnel oli Maikkarin vieraana. Itse aloittelin tätä elämäntaparemonttia tottakai mielessä pienemmät vaatteet, mutta paljolti myös terveyssyistä. Olisi kiva voida paremmin, jaksaa enemmän ja välttää nurkan takana vääjäämättömästi vaanivat möröt, kuten esim. Diabetes. Taisteluväsymys iski kovin aikaisessa vaiheessa ja tuntuu, etten vain saa juonen päästä kiinni uudestaan. Olen siirtynyt takaisin vanhoihin tekosyihin ja itsekuria ei ole nimeksikään. Mietin siis tosissani, että kannattaako minun näitä junnaavia ajatuksiani ja painojani tänne julkaista. Kun ei toimi, niin ei toimi. Piste. Kuitenkin kun kuuntelin Raakelin haastattelua, tunsin jossakin pienen kateuden pistoksen. Minä haluaisin nimenomaan olla energisempi. Totta kai ymmärrän, että tässä kohtaa, kun lapset ovat pieniä ja elämä sen mukaista, minun "kuuluukin" olla väsynyt. Olisihan se ihme, jos yöheräilyjen jäljet eivät missään tuntuisi. Luulen kuitenkin, että kropassani on myös toisenlaista väsymystä ja siitä haluaisin eroon. Sellaista tunkkaisuuden tunnetta. Alkuvuodesta kun jaksoin seuraila syömisiäni ja siinä sivussa vähän laskeskella kaloreitakin, olo oli kevyempi ja ehkä jonkin verran energisempikin. Siihen siis haluaisin takaisin ja sitä haluaisin lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat aina tervetulleita!