Fibro on intoutunut vaivaamaan raaajojani viimeaikoina oikein urakalla ja kivun ajamana päätin piipahtaa paikallisessa arvauskeskuksessa. Piipahduksesta ei sen enempää, ettei tule painokelvotonta tekstiä, mutta sain (taas) kouraani masennuslääkereseptin, jossa oli merkintä "kipukynnyslääke". Tuolla ko. lääkkeellä on todettu olevan kipukynnystä nostava vaikutus kaltaisillani särkijöillä ja muistelisin sitä kerran aikaisemminkin sitä kokeilleeni. Lääkäri kuitenkin jätti tuon kokemuksen omaan arvoonsa ja tarpeeksi kun sattuu, on valmis tekemään mitä vaan. Kuten ottamaan lääkettä, joka sai minut viime kerralla aikamoiseen kuntoon. Niin heikoilla en ole ollut edes raskaana. Päätin kuitenkin siis pillerin niellä ja seuraukset olivat jota kuinkin edellisen kaltaiset: pönttöä halattiin, norjaa puhuttiin ja olo oli kertakaikkisen epämiellyttävä pahoinvointeineen ja päänsärkyineen. Juu, se siitä kokeilusta. Vaikka nuo ärsyttävät sivuvaikutukset menisivätkin ohi parissa viikossa, en aio saattaa lapsiani kahdeksi viikoksi vaaraan sen takia, että äidillä on olo kuin useamman promillen humalassa.
Laihdutus tuon lääkkeen avulla sen sijaan saattaisi onnistua. Toissapäivänä pillerin otettuani ei mikään oikein maistunut ja sekin vähä mitä söin tuli liukkaasti ylös. Eilenkään ei kroppani vielä ollut täysin toipunut tuosta ihmepilleristä ja niimpä tämän aamun lukemat olivat 79,8kg. Tänään on sitten käynnistelty normikuvioita, vaikka olo on edelleen vähän valju. Parempaan päin ollaan kuitenkin menossa ja siksipä luulenkin, että tuo 70-luku jää vain hetkelliseksi. Viikonloppuna on vielä yhdet kihlajaiset ja yhdet lastenvaatekekkerit (joiden pääasiallinen tarkoitus on kuulemma juoda kahvia ja höpöttää), joten itsekuria tarvittaisiin, ettei homma lipeä taas käsistä täysin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat aina tervetulleita!