No just. Onnistuin sitten muljauttamaan nilkkani aamulla töihin rynnätessä. En ole kyllä semmosta kipua aikoihin kokenut enkä toivottavasti toista kertaa koe. Jalka vaan kääntyi alle enkä oikein vieläkään osaa analysoida, että mitä siinä oikein tapahtui. Bussipysäkillä sitten mietin, että mihin suuntaan lähden ja millä keinoin ja päädyin yrittämään töihin. Olihan se takkuinen matka, mutta jotenkin koipi tuntui vertyvän kuitenkin matkan aikana. Töissä otin ensimmäiseksi särkylääkettä ja kun jalka ei suuremmin särkenyt, päätin jäädä töihin. Kunnes nousin seisomaan ja totesin, että jalalla ei juurikaan liikuta. Suunnaksi siis paikallinen lääkärikeskus. Lääkäri "pelotteli" ensin irronneella luunsäröllä, mutta onneksi mitään ei ollut rikki. Diagnosiksi tuli siis distorsio tarsi, joka kaiketi tarkoittaa nivelsiteiden venähdystä (tämän kertoi mr. Google).
Päivä on mennyt enemmän tai vähemmän sohvalla makaillen, mutta huomenna pitäisi olla kai enemmän jalkeilla ettei jalka raukka aivan jäykisty.
 |
| Turvotus ei ollut kovin paha, mutta kipu sitäkin viheliäisempi. |
Laihdutusrintamalla edelleen hiljaista. Mies totesi, että nuo sokerit voisi olla se motivoiva juttu, mutta käytännöntasolla en ole niistä juurikaan motivoitunut. Harmittaa, mutta kun ei sitä motivaatiota vaan voi pumpata tyhjästä. Kai sille jotain pitäisi pystyä tekemään, mutta edelleen kysyn, että mitä? Parempia aikoja odotellessa siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat aina tervetulleita!