Kuopuksen neuvolassa rohkaisin mieleni ja juttelin terkkarille noista hieman yläkanttiin olleista verensokereistani. Koska minulla oli raskausajan diabetes kuopusta odotellessa, kontrolli olisi joka tapauksessa pitänyt tehdä vuoden päästä synnytyksestä, mutta nyt th tuumasi, että laittaakin lähetteen menemään heti ja voin käydä sokerirasituksessa heti, kun itse haluan. Toisaalta, kun on tuon "taudin" edellisessä raskaudessa sairastanut, olisi rasitus ollut edessä myös seuraavassa raskaudessa, joten muistaakseni viimeistään viikolla 28 sinne olisi kuitenkin ollut mentävä. Anyways, lähete on koneella ja minäpä varasin ajan tuonne parin viikon päähän, kun sattui olemaan sopivasti vapaapäivä. Siellä kuitenkin tuhraantuu sitä aikaa useampi tunti ja yleensä (jouduin mokoman systeemin menemään läpi kaksi kertaa ensimmäisessä raskaudessa, joten olen tuon mankelin jo kolmasti käynyt) siitä on jäänyt lähes koko päivän kestävä huonovointisuus, joten työt ei välttämättä kiinnosta sen jälkeen.
Tämän tehtyäni ja sanottuani huomasin jossakin alitajunnan syövereissä ajatuksen, joka meni suunnilleen näin: "eihän tässä nyt ennen sitä rasitusta kannata tehdä mitään muutoksia ja liikkeitä mihinkään (=ainakaan terveellisempään) suuntaan, kun eihän se testi sitten näytä tilannetta todellisuudessa." Jopa minä tunnistan tekosyyn, kun sellaiseen suoranaisesti törmään. Nythän niitä muutoksia vasta pitäisikin tehdä, että selvitään mahdollisimman vähäisellä tuomiolla tai ehkäpä jopa kokonaan ilman tuomiota.
Tänään olen ollut vapaalla ja tarkoitus oli ottaa pitkästä aikaa ruokakuvia. Aamupalan kuvasin ja sen jälkeen en sitten ehtinytkään kameraan tarttua. Toisaalta, ei semmosia kuvia kehtaa tänne postata :). Että korjausliike todellakin olisi paikallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat aina tervetulleita!