Eilen oli toukokuun viimeinen päivä ja hiukan huvittuneena mietin kulunutta kuukautta, jonka piti olla se tehokkain ja tiukin. Alku menikin varsin mainiosti, mutta loppu oli pelkkää alamäkeä. Kävin kuitenkin vaa'alla eilisaamuna(kin) ja kuukauden tulos oli -1,4kg. Ei siis niin kovin tehokas ja kun vielä tietää, että näillä samoilla lukemilla on pyöritty jo ainakin kaksi kuukautta, nuo miinukset lienee pelkkää silmänlumetta ja tuuria. Mutta yritän ottaa niistä irti sen ilon, mikä niistä on irti otettavissa ja fiilistellä kuitenkin miinuksia olipa ne kuinka vähäisiä hyvänsä.
Toissailtana piipahdin tutustumassa kesän vaatetarjontaan. Onneksi menin kaupoille sillä ajatuksella, etten oikeasti ollut mitään ostamassa, sillä reissu oli suorastaan surkuhupaisa. Muutenkin olen todennut, että menkkojen aikaan on turha sovittaa päälleen yhtään mitään, kun koko kroppa tuntuu turvonneelta ja vieraalta ja mikään ei tunnu hyvältä. Tässä kuitenkin muutama suttuinen otos reissultani (suonette anteeksi huonon kuvalaadun, joka johtuu ihan vain huonosta kamerasta puhelimessani):
 |
| Sivulta ihan jees... |
 |
| ...edestä ei todellakaan jees! |
 |
| Makkara kuorineen... |
 |
| Aika karsee vyötärö, joita ei tosin enää muista, kun katsoo pohkeita. |
 |
| Röllykkä :D. |
 |
| Ja kun pohkeet olis ok, vyötärö ei oikein istu . |
Voisin suhtautua sekä kokemukseen että kuviin useammalla tavalla, mutta päätin valita huumorin. Ei tässä itku auta, joten on joko tyydyttävä tähän tai tehtävä jotain. Pään sisäinen prosessi on edelleen kesken, vaikka totta kai tiedän mitä haluan. Kuvakulmat on aika mielenkiintoisia, mutta siitä huolimatta tuolle röllykälle pitää oikeasti tehdä jotain. Yritän siis pitää yllä hyvää ja positiivista mieltä ja luottaa siihen, että kyllä tämä tästä vielä iloksi oikeastikin muuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat aina tervetulleita!